Pelargonioista

Olen aiemmin ollut hieman ristiriitaisella mielellä pelargonioiden suhteen. Eräällä tavalla ne ovat mielestäni hauskoja kukkia ja toisaalta taas ihan mummomaisia. En ajatellut ikinä hankkivani niitä itselleni. Sitten olin jonkin aikaa töissä yhdessä paikallisessa taimistossa ja sain yliannostuksen pelargonioista, enkä todellakaan ajatellut hankkia niitä itselleni.

Sitten joskus, kun olimme Teknisen tuen kanssa muuttaneet omaan yhteiseen kotiin, kiinnostus kasveihin lisääntyi uudestaan. Jossain vaiheessa huomasin taas katselevani pelargonioita sillä silmällä. Lopullinen retkahdus tapahtui edellisessä työpaikassani, jossa oli vanha viherhuone, jonne työntekijät saivat tuoda talveksi omia kasvejaan talvehtimaan. Ja siellä oli muutamia todella isoja ja vanhoja pelargonioita ja pasuunakukkia, jotka tekivät vaikutuksen. Ostin itsekin pari ja kasvatin yhden jopa siemenestä. Ongelmaksi muodostui se, että kun vaihdoin työpaikkaa, minulla ei ollut enää paikkaa, jossa olisin saanut kukat talvehditettua hyvin.

Nyt, kun olemme toivottavasti elämämme pitkäaikaisimmassa kodissa, olen päässyt taas pelargonioiden makuun. Edelleenkään minulla ei ole kunnon paikkaa niille, jossa saisin ne talvehtimaan kunnolla, mutta joten kuten olemme talvista selvinneet. Olen tykästynyt tuoksupelargonioihin. Pidän siitä, jos lehdet ovat jotenkin ”normaalista” poikkeavat (röpelöiset/kaksiväriset/erikoisen muotoiset) eikä kukka ihan sieltä tavallisimmasta päästä. Tällä hetkellä minulla on jopa haavepelargonia, australialainen villipelargonia. Olen törmännyt siihen parikin kertaa puutarhamessuilla ja molemmilla kerroilla kädet ovat olleet täynnä joko lapsia tai ostoksia, niin etten ole saanut sitä mukaani.

Olen huomannut, että pelargoniat ovat sitkeitä ja kuitenkin herkkiä kasveja. Ne eivät hätkähdä syksyn viileitä ilmoja ja kestävät hetken hieman kuivuuttakin. Ja silti niiden kukat saattavat olla aivan laidasta laitaan joko pieniä ja kevyitä tai massiivisia usean nupun rykelmiä. Varret ovat jämäkät ja tekevät kukasta ryhdikkään, oli se sitten pystykasvuinen tai amppeliin sopiva. Ja silti saat napsautettua kuihtuneet kukkavarret tai lehdet pois melkein yhdellä sormella.

Ja pelargonioissa on paljon värivaihtoehtoja. Näissä kukissa en ole kaihtanut herkintä vaaleanpunaistakaan, joka yleensä on viimeinen valinta minulle missä tahansa muussa kukassa. Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka kutsuvat itseään pelargoniaharrastajiksi. Jos vain tilat olisivat hieman toiset, voisin lipsahtaa sille puolelle itsekin. Näitä ajatuksia pyörittelen päässäni, kun istun juhannuspäivän iltaa lämpimällä terassilla ja mietiskelen uusia kasvivaihtoehtoja ja niille mahdollisia kasvatuspaikkoja. Oikein terapiaistunto siis!

Advertisement

Kasvihuone täyttyy

Aloin vähitellen täyttää kasvihuonetta myös ihan kasveilla. Kävin viikonloppuna Kevätmessuilla Helsingissä ja sieltä tarttui mukaan muutamien siemenpussien lisäksi pelargonioiden ja verenpisaroiden pistokkaita sekä kuvassa näkyvä curry-yrtti.

Pelargonioita ostin kolme eri lajiketta: ’appleblossom’, ’dronning ingrid’ ja ’gustav’. Tietysti sekoitin ne heti toisiinsa oston jälkeen, mutta eiköhän kukinta sitten lopulta paljasta totuuden.

Verenpisaroita oli myös kolme: ’polar’, ’autunale’ (kuvassa) sekä ’millennium’. Odotan erityisesti tuon kuvassa näkyvän kasvua, kun lehdetkin ovat noin herkullisen värisiä. Kukan pitäisi olla pieni ja punainen. Toiset verenpisarat olivat väreiltään valkoinen ja lila-pinkki.

Kun järkkäilin kasvihuoneen valmiiksi, asettelin matalat hyllyt vierekkäin takaseinälle, lyhyet sivut seinää vasten, niin että niistä tuli vähän kuin tilanjakaja keskelle huonetta. Päällimmäiset tasot täytin sekalaisilla ruukuilla täyteen, suunnitelmana tehdä siihen pieni ruukkupuutarha. Näissä ruukuissa on myös nyt mainitut pelakat ja pisarat, mutta olen laittanut sinne myös siemenestä salaattia, mangoldia, pinaattia ja parsakaalia.

Tuon viimeksi mainitun kanssa kokeilen, että onnistuisiko sitä kasvattaa vähän baby-tyylisesti kasvihuoneessa, eli korjata satoa varhain esimerkiksi salaatin sekaan. Lisäksi ajattelin esikasvattaa ruukuissa kaalia ja keräsalaattia, kun sisällä ei ole vieläkään kunnolla tilaa.

Kokeilua kokeilun perään!

Yrtit talvikasvatuksessa

Olen jo muutaman vuoden mietiskellyt hankkivani semmoisen ledivalollisen yrttikasvatushärpäkkeen. Viitesen vuotta sitten niitä alkoi ilmestyä markkinoille usealta eri valmistajalta ja teinkin silloin monta eri vertailua, että mikä olisi minulle paras vaihtoehto. Se, mihin homma sitten loppupeleissä kaatui, oli hinta. Eihän tällainen pihi puutarhuri voinut laittaa niin paljoa rahaa yhteen isoon sähköllä toimivaan ruukkuun.

Mutta nyt satuin törmäämään eräässä poistomyynnissä yhteen kasvatuslaitteeseen. Tregrenin Genie Kitchen garden muutti meidän keittiöön. Siihen mahtuu kolme kaupan yrttiruukkua, mutta ostin viisi ja ajattelin vähän vaihdella niitä. Laitteen mukana tuli siis tuo itse vesiviljelyosio sekä led-lamppu. Ruukun pumppu toimii paristoilla, joiden luvataan toimivan noin 4kk. Valo taas tarvitsee verkkovirtaa, että ihan mihin vaan sitä ei voi sijoittaa. Pakkauksen mukana tuli yksi paketti lannoitetta, jota lisätään veteen aina kolmen viikon välein tapahtuvan vedenvaihdon yhteydessä.

Genie toimii siis ajatuksella, että alaruukkuun lisätään tietty määrä vettä ja lannoitepussi. Kasvit laitetaan yläruukkuun ja pumppu pumppaa noin kerran tunnissa vettä kasveille 10 sekunnin ajan. Eli kasvit eivät ole koko ajan seisovassa vedessä.

 

Laite on nyt ollut toiminnassa vajaan viikon, mutta päätin kirjoittaa siitä silti nyt jo ensimmäisen ”arvostelun”, kun kohtasin jo pari huomioitavaa asiaa. Ostin siis viisi yrttiruukkua, timjamin, rosmariinin, ruohosipulin, persiljan ja tillin. Osa on luomua, joka meinaa sitä, että ne ovat neliön mallisissa ruukuissa. Vesiviljelyruukku on kolmion muotoinen. Meni pari päivää ennenkuin huomasin, että yhden ruukun pohja ei osu veteen, kun toisten ruukkujen reunat kannattelevat sitä. Eli tästä lähtien vain pyöreitä ruukkuja siis.

 

Ledivalo on sopivasti ylhäällä, että yrtit eivät ylety tunkemaan itseään aivan kiinni siihen. Paitsi ruohosipuli, mutta se retkottaakin koko ajan johonkin sivulle. Valo näyttää riittävän hyvin myös siihen, että voin pitää kahta vilttiketjun yrttiruukkua sen hajavalossa Genien vieressä.

Ensimmäisen yrttivaihdon yhteydessä huomasinkin, että vesi ei noussut enää kunnolla kasteluruukkuun asti. Genien ohjeissa mainitaan, että pitäisi varoa, että veteen ei pääse multaa, jotta se ei kulkeudu pumppuun ja tuki sitä. Pumppu on normaalisti toimiessaan täysin äänetön, vain vienoinen veden lorina välillä paljasti sen olevan toiminnassa. Mutta nyt parina kertana kuului surinaa. Arvelin siis, että pumppu oli tukossa. Huomasin sen myös siitä, että vesi ei noussut enää yläruukkuun asti.

Nostin ruukut pois ja todellakin, alaruukun pohjalla oli hyvin hienojakoista multaa. Onneksi ruukkujen ja pumpun puhdistus oli helppoa, mutta vähän harmitti ja ihmetytti, että jouduin siihen jo neljä päivää käyttöönoton jälkeen. Laitoin uudet vedet, mutta en vielä lannoitetta, ajattelin katsoa nyt pari päivää, että mitä tapahtuu.

Huuhtelin myös yrttiruukkujen ruukut kunnolla ulkopuolelta, jotta mahdollinen irtomulta lähtisi vielä pois. Mielestäni sain pumpun toimimaan, ei kuulunut surinaa ja vesi nousee taas normaalisti.

 

Pakkauksen mukana tuli tosiaan kahdeksan pussia lannoitetta, joiden avulla pitäisi selvitä noin puoli vuotta eteenpäin. Samassa poistomyynnissä oli myös samoja pakkauksia, joten ostin myös niitä varastoon.

 

Pakkauksessa oli myös yksi (näyte?)pussi kukkivien kasvien vesiviljelyyn. Näitä oli myös siellä poistomyynnissä, mutta en ostanut niitä, kun en ajatellut kasvattavani mitään kukkivaa. Tietysti parhaimmat ajatukset tulevat aina jälkikäteen…

 

Otin juuri ulkona olevista pelargonioista latvapistokkaat, kun ne olivat venähtäneet aika hurjan kokoisiksi kesän aikana. Tämäkin kuvassa oleva lehti on halkaisijaltaan 15cm! Ajattelin kokeilla juurruttaa niitä nyt ensin vesilasissa ja vasta myöhemmin laittaa multaan.

 

Mietin vaan, että toimisikohan tuo kukkalannoite apuna siinä?

Riemukasta ja satoisaa Uutta Vuotta!

Vuosi on vaihtumassa ja kevättä kohden mennään jo kohinalla :) Valo lisääntyy päivä päivältä, eikä mene enää kauaa, kun päästään istuttelemaan siemeniä multaan. Sormet syyhyää jo kovasti :D

Tällä hetkellä vihermaailmassa tapahtuu aika vähän. Huonekasvit horrostavat, paitsi lahjoituksena saatu kiinanruusu, joka yrittää kovasti puskea nuppuja esiin. Yksi ehti jo pudota pois ennen avautumistaan, koska huomasin sen liian myöhään, enkä saanut annettua sille tukitoimia. Nyt seuraan silmä kovana seuraavaa, joka on kehityksessä jo pidemmällä kuin edellinen :)
Ainoastaan pelargoniani puolesta olen hieman huolissani. En ole saanut sitä talvehtimaan minnekkään ja se näyttää aika heikolta tällä hetkellä. Olen kyllä ymmärtänyt, että vaikka mullan yläpuolinen osa näyttää kärsivältä, niin juurakossa voi silti piileksiä voimaa kevättä odotellen. Toivon niin. Työpaikan kasvihuoneessa talvehtimassa oleva pasuunakukka vaikuttaa olevan hengissä ja hyvissä voimissa, mutta amppelimansikka ja lumihiutale ovat siinä rajoilla. Tulisipa se kevät jo nopeammin! En malttaisi odotella tuloksia istutuksistani, jotka taitavat kuitenkin olla ihan hyvässä turvassa paksun lumikerroksen alla. Ne eivät ehtineet olla viiltävän viiman armoilla pitkää aikaa, ennenkuin ne lumet silloin laskeutuivat alas. Joten peukut pystyssä! :)

Pientä ihmeteltävää

Siemenestä kasvatettu pelargonia ihastuttaa herkkyydellään :) En ole raaskinut latvoa sitä vielä, kun se on noin ihana ja pieni ja hauras. Täytyy sitäkin varmaan kohta tehdä, jotta saisin sen kunnolla haarautumaan. Mutta pelargonian pitkäikäisyyden huomioonottaen, eihän minulla mikään kiire varsinaisesti ole.