Olkiperunoiden nosto

No nyt päätin viimein kurkata olkien keskelle. Olin aiemmin jo katkonut perunoilta varret, jotta niiden kuori paksuuntuisi ja kestäisi paremmin käsittelyä. 

Alkukesästä näytti tosiaan siltä, että kylmyys teki tepposet ja perunasadon voisi unohtaa. Mutta lopulta varsia alkoi nousta ja pari kukkaakin ilmestyi siihen mennessä, kun varsia katkoin. 

Ryhdyin siirtelemään olkia ja ensin en löytänyt mitään muuta kuin vanhat siemenperunat. Sitten vähitellen aloin bongailla oikein puhtaita ja vaaleita perunoita osittain maahan hautautuneina. Keräsin oljet kokonaan pois ja aloin sormin kuopimaan maanpintaa. Ja tosiaan, sieltä alkoi putkahdella esiin perunaa. 

Kahta väriä nousi ylös (Siikli ja Mozart) ja sitten joitakin kaksivärisiä pottuja, joiden nimeä en edelleenkään muista. Paljon erikokoisia perunoita, mutta kuitenkin ihan hyvänkokoisia. Tosi siistejä, ei rupisia tai muuten epämääräisiä. 

Tässä sama satsi pestynä ja punnittuna. 2,7kg hyvää syötävää, vain pari vihertävää, liian pinnassa ollutta pottua. Tuossa näkyy hyvin ne kaksiväriset perunat. Siiklit pääsivät heti kattilaan porisemaan, hyviä olivat!

Ja tässä loput Siiklit lähdössä toiselle kierrokselle paistinpannun kautta. Hyvin näkee leikkauspinnoista, että laatuperunaa sieltä nousi. 

Sitten ilmainen vinkki kaikille nurmikkorikkisten tai nurmikolle leviävän sammalen kanssa taisteleville! Laitoin perunat siis suoraan maan päälle, en käsitellyt pintamaata mitenkään. Siihen oljet päälle ja koko komeus oli kolmisen kuukautta paikoillaan. Nyt, kun siirsin oljet pois, alta paljastui ruohoton, rikkaruohoton sekä sammaleeton alue, jonka madot ja muut lahottajat olivat möyhineet muhevaksi. Se olisi valmis pinta kylvää vaikka nurmikkoa. 

Mielestäni aika nopea tapa päästä eroon ei toivotusta kasvustosta. Kuvassa näkyy irtoroskaa, joita pienet apulaiseni levittivät seilatessaan perässäni nostohommissa. Ja nämä käytetyt oljet on mahtavaa maanparannusainetta tai kompostinkäytettä. Tämä viljelytapa menee minulla ainakin jatkoon!

Advertisement

Pikakatsaus olkiperunoihin!

Kokeileva viljelijä täällä raportoi!

Ajatuksena oli tällä viikolla ottaa hommaksi olkiperunoiden purku. Tuumasta toimeen siis!

Kuorin muovitunnelin perunoiden päältä jo viime viikolla, koska perunoiden varret alkoivat kasvaa rei’istä läpi. Kyllä siellä aikamoinen viidakko olikin jo alla. Mutta pelkkää perunaa, eli olki on estänyt rikkaruohojen kasvun. 

Otin ensiksi käsittelyyn yhden nurkan, katkoin perunanvarret ja ryhdyin siirtelemään olkia. Alimmat oljet olivat tietysti märkiä ja puoliksi maatuneita ja hieman alkoikin epäilyttää, että näinköhän löytäisin vain mätiä siemenperunoita. 

Mutta mitä vielä!

Kohta alkoi pilkottaa puhtaita ja ruvettomia perunoita. Vielä olivat kovin pieniä, joten jätin homman kesken ja päätin antaa niiden kasvaa vielä lisää. Mutta! Tämä on siis mahdollista!

Aikaisemmin pohdiskelinkin jo, että mitä tekisin ensi vuonna toisin. Nyt olen päättänyt kokeilla tätä ehdottomasti uudestaan. Sijoitan perunamaan aurinkoisemmalle ja siten lämpöisemmälle paikalle, tässä omenapuut taisivat varjostaa liikaa. Ja heti vaan paksu kerros olkia, jotta lämpö pysyy paremmin ja rikkaruohot tukahtuvat varmemmin. 

Kyllä tässä vielä onnistutaan!

Perunagate, osa 2

Aiemmin kesällä ilmeni ongelma perunoiden kanssa, joka laittoi epäilemään niiden selviytymistä ja hyvinvointia. 

Perunoiden varret kellastuivat ja kuihtuivat pois ihan tuosta noin vain. Ensin kävi mielessä perunarutto, mutta silloin lehdet olisivat tummentumeet ja varsissa olisi voinut näkyä sienirihmamaista kasvustoa. 

Lisäksi asiaa tarkastellessani huomasin, että saaveissa oli havaittavissa muurahaistomintaa. Kastelin saaveja reilusti päästäkseni muurahaisista eroon, mutta myös antaakseni kosteutta, jota maassa olevat perunat olisivat saaneet luonnollisesti. 

No nyt rohkaistuin (ja ehdin/kykenin) tarkastelemaan asiaa enemmän. Kumosin saavit ympäri tutkiakseni sisältöä. 

Hmm. Muurahaiset olivat tosiaan olleet asialla. Käytäviä löytyi ja jonkin verran myös muurahaisiakin. 

Mutta sitten alkoi löytyä jotain muutakin!

Ja kyllähän niitä siellä sitten olikin! Ainakin pari kapallista kaikenkaikkiaan. Ihan hyväkuntoisia näin päältä katsottuna, täytyy kokata ne tässä lähipäivinä. Tietysti hieman isompi sato oli toiveissa, mutta aina ei voi voittaa. 

Epäilen, että varsien näivettymisen syynä oli muurahaisten ja mahdollisen hetkellisen kuivuuden aiheuttama yhdistelmä. Ensi kesää ajatellen täytyy tehdä muutamia muutoksia. Jos käytän näitä saaveja uudelleen, niin ne täytyy nostaa maan pinnasta irti, jotta muurahaiset eivät pääse jatkamaan käytäviään saaviin. Perunat voisi istuttaa vielä vähän syvemmälle, pohjalla tuntui tilaa olevan. Ja ehkä voisin ajatella kokeilevani jotain perunalannoitetta. 

Onneksi ensi kesään on vielä aikaa, ehtii suunnitella lisää. 

Harmi, kun ensi kesään on vielä aikaa, tekisi mieli jo päästä hommiin. 

Perunoista

Parisen viikkoa sitten huomasin, että toinen perunasaavi oli alkanut kellertää. 

Ihmettelin, mutta en keksinyt mitään syytä asialle. Kellertävät varret kuuluvat niille ihan ensimmäisenä istutetuille perunoille, joten mietin, voisiko yksi syy olla se, että ne ovat valmiita. En kyllä muista, että ennen olisi käynyt näin. 

Viikko ensimmäisestä havainnosta eteenpäin tilanne oli seuraava:

Varret ränsistyivät entisestään ja viereisenkin saavin varret alkoivat vaaleta. Nyt mietin jo, että ovatko saaneet tarpeeksi ravinteita tai ovatko sateet huuhtoneet niitä liikaa pois. Koska perunat eivät ole maassa vaan mustassa saavissa, kuivuminen on todellisempi uhka, joten olen silloin tällöin heittänyt saaveille ämpärilliset vettä. 

Nyt tilanne on tämä:

Ensimmäisen saavin varret ovat osittain mätiä ja toisen ovat hyvää vauhtia menossa samaan suuntaan. En ole vielä nostanut perunoita ylös, täytyy varmaan sekin ottaa asialistalle piakkoin, jotta mysteeri selviää. 

Jossakin uutisjutussa oli maininta koloradonkuoriaishavainnoista, mutta niitä en ole nähnyt. Leppäkerttuja oli parissa varressa. 

Onkohan sillä mitään merkitystä, että saavit ovat olleet maata vasten? Pohjissa on kyllä hyvät reiät ylimääräisen veden poistumista varten. Ensi kesänä saavin alle voisi laittaa pienet lavat, jotta ne olisivat kokonaan irti maasta. Onkohan sillä mitään merkitystä?

Toisaalta, tämä nyt oli taas hieman kokeiluluontoinen kasvatustempaus, että tästä sitä vaan oppii taas!

Jääkaapin tyhjennystä

Vähän on jo hommiakin päästy tekemään. Olin suunnitellut joitakin kylvöjä tähän toukokuulle (peruna ainakin), mutta aika on ollut tiukilla ja ilmat eivät aivan ole olleet sitä mitä luulisi. Joten kun siivoilin jääkaappia, tein pikaisia ratkaisuja. Jostain ruoanlaitosta oli kaappiin jäänyt kaupasta ostetut viinisuolaheinän ja persiljan ruukkutaimet. Puoliksi käytetyt siis. Lykkäsin ne ohimennen yrttilavaan ja toivotin onnea. Lisäksi kaivoin jonkun yleisperunapussin pohjat esiin, hetken mietiskelin, kun itämistä oli jo nähtävissä eikä tavara ollut ihan priimaa, mutta heitin maahan. Tai siis laatikkoon. Kokeilevaa puutarhurointiahan tämä onkin… Voi olla, että ne mätänevät suoraan sinne mullan sekaan, mutta kyllähän tässä ehtii vielä uusintakylvönkin tehdä kesän mittaan.

Ruukkuistutuksissa ei vielä ole elämää näkyvillä, mutta onhan tässä nyt vähän viileämpää ollutkin. Jospa nyt sitten ensi viikolla, kun on reilusti lämpimämpiä säitä ennustettu. Siihen luottaen aion nyt myös tehdä muitakin kylvöjä, varmaan pavut ja herneet ainakin voisi laittaa. Pääsee Ihmistaimikin hommiin. Ja niitä kesäkukkien pistokkaita voisi uskaltaa myös istuttaa, vaikka en niitä ole mitenkään kummemmin ehtinyt ”karaista”. Lumihiutaleet yrittävät kovasti kukkia jo, olen vain kärsivällisesti katkonut kukat pois. Siitähän on seurannut sopivaa haaroittumista, vaikka eiväthän nämä nyt mitään runsaita ole.

Puutarhakin on noin yleisesti herännyt ja kukkiikin jo hieman. Pikkutalviot ovat levinneet kiitettävästi ja pitävät melko hyvin rikkaruohot kurissa. Voikukkia löytyy kyllä silti jonkin verran, mutta näin keväällä niitä on helppo poimia pehmeästä maasta juurineen ylös. Tulikellukka on myös ihan siinä hilkulla, että se aloittaa kukintansa ihan pian. Särkynyt sydän kukkii jo ja tulppaanitkin ovat vihdoin pääsemässä vauhtiin. Ensin jo näytti siltä, ettei mikään niistä tee nuppua, mutta onneksi kuitenkin muutama. Kolme kirjopikarilijaa kukkii kauniisti, muistaakseni laitoin niitä kyllä hieman enemmän maahan…

Hyvältä siis vaikuttaa, kyllä tästä vielä hyvä puutarhakesä saadaan!

Omaa satoa

Olen vähitellen aloitellut satokautta. Mansikoita ja sipuleita olen keräillyt pitkin kesää, mutta nyt maasta nousee jo muutakin. Olen nostellut porkkanoita ihan vaan kärsimättömyyttäni ja kun olen huomannut jonkun yksilön törröttävän vinossa tai muuten vaan huonossa paikassa. Huomasin, että toisen rivin päässä oli nippu porkkanoita kasvanut yhteen. En ilmeisesti ollut huomannut harventaa niitä. Koko ei ollut mitenkään päätä huimaava, mutta eipä muuta voi odottakaan, kun ne olivat aivan vieri vieressä. Mutta ei se makua haitannut :)

Myöhemmin nostelin pari varttuneempaa yksilöä ja huomasin pari asiaa, jotka täytyy ottaa huomioon ensi vuotta ajatellen. Kohopenkit täytyy nostaa korkeammalle ja maa möyhentää vielä paremmin. Savimaa ei ole ihan kaikkein ystävällisin kasvupaikka… Aika tiukassa porkkanat oli, sai ihan voimalla maasta nostaa. Ja maan tiukkuuden vuoksi porkkanat eivät ehkä saa tarpeeksi pituutta, mutta paksuutta kyllä.

Perunat nostin kaikki kerralla ja ne tuli syötyä heti. Maku oli oikein mainio :P Parvekeperunatkin tuli syötyä ja kyllä ne ihan valmiilta vaikuttivatkin, vaikka ne eivät sitten ikinä kukkineet :o Kukkakaalit eivät jostain syystä onnistuneet ollenkaan, kukinto oli harvaa ja vähäistä. Nostin kaikki neljä tainta suoraan kompostiin. Lanttuun en vielä ole koskenutkaan. Ne kyllä näyttävät oikein hyviltä, vaikka kirpat ovat kohta syöneet niiden lehdet kokonaan. Se asia täytyy kyllä vielä ratkaista jotenkin.