Heinäkuu

Kuukausi vaihtui ja ainakin sen alku näyttää ihan hyvältä. Sen verran tämä jo hetken kestänyt hieman korkeampi lämpö on auttanut, että pionit aukesivat heti ja sinisarja seuraa perässä. Lumpeesta pilkottaa jo nuppu ja myös osa kuunliljoista aloittaa kukinnan. Ihan niinkuin aiemmin kirjoitinkin, puutarha on vain odottanut sopivaa hetkeä.

Eilen otin puksipuut ensimmäistä kertaa käsittelyyn. Nehän ovat nyt jo kaksi talvea kestäneet maassa ja viime syksynä päätin leikata ne pallon muotoon. Noh, vielähän ne eivät ole niin isoja, että niistä palloa saisi, mutta tästä se nyt lähtee. Kevyttä trimmausta ja kyllä se siitä! Niissä onkin joka vuosi ollut hyvät kasvut. Ensi talveksi mietin niille jotain tukiverkkoa ympärille, koska lumi painaa oksia paikoitellen aika pahasti. Vielä ei onneksi ole oksat murtuneet.

Puutarhassa on muutakin elämää, kuin vain kasvit. Pihalammen siirtämisen jälkeen vähän epäilin, että löytävätkö sammakot sinne uudestaan. Ovat löytäneet. Eilen huomasin myös uuden tulokkaan: pieni pupu yritti piileskellä tarhapiiskujen ja ruukkujen välissä. Mitään tuhoja se ei ainakaan ollut tehnyt, tarkistin heti, kun se hädissään pinkaisi pakoon. Oraviahan täällä liikkuu melkein kiusaksi asti. Vaikka nekään eivät ole puutarhaan aiheuttaneet vahinkoja, niin eristevillat ovat saaneet kyytiä…

Viikonloppuna täytyy yrittää laittaa luumupuu oikeaan astiaan ja tehdä sinisarjasta ja pasuunakukasta asetelma. Muutamat huonekasvit vaativat myös kesähuoltoa.

Advertisement

Pionin aika!

Nyt se aukesi! Vielä eilen, kun kävin illalla puutarhassa tarkastuskäynnillä kukka oli nupussa. Ja tänään ensimmäisenä huomasin sen auenneen. Toinen nuppu, joka oli kehittymässä yhdessä lehtihaarassa, on kuihtunut ja katkaisee kohta koko lehtihaaran irti. En ymmärrä mitä siinä on tapahtunut. Toinen pionini ei vielä suostu kukkimaan. Silläkin on pari nuppua lehtihaaroissa, mutta en usko niistä kasvavan mitään. Tällä hetkellä olen kyllä tyytyväinen tähänkin :)

Puutarha herää!

No nyt se on sitten tapahtunut. Lumi on sulanut kukkatarhan päältä ja maasta pilkistää jo vaikka mitä uutta elämää. Krookukset ovat jo aukaisseet nuppujaankin, narsissit vielä jatkavat kasvuaan ja esikko piristyy päivä päivältä. Lisäksi tulppaanit ovat puskeneet tiensä aurinkoon jään (!) läpi, kirjopikarililjoista ja heinätähdistä näkyy alkuja pilkistävän. Rusokirsikan odotan aukaisevan kukkasilmujaan hetkenä minä hyvänsä, sen verran ne jo pullottavat. Kirsikan vieressä maasta on ponnistanut jotain, ja nyt täytyy häpeäkseni tunnustaa, etten muista mitä siihen laitoin. Täytyy lukea omia kirjoituksia läpi, jos löytyisi vinkkiä :D Veikkaan, että ne ovat jättilaukan alkuja.

Tänään kävin kyykistelemässä oikein mullan pinnassa ja olin näkevinäni kurjenmiekan alkuja kuivuneiden lehtien seassa. Ja aivan toiveajatteluna olin näkevinäni ensimmäisen pilkahduksen pionista! Etupihan laatikossa ei näy vielä mitään elämää, alan jo käydä hieman kärsimättömäksi sen suhteen. Lumen alta paljastui myös hieman vahinkoja: kirsikan kaksi alimmaista oksaa olivat katkenneet, onneksi eivät mitenkään pahasti, mutta leikkasin ne silti irti, jotteivät ne repeäsi pahemmin. Mustaherukasta oli myös yksi oksanhaara revennyt keskeltä kahtia ja se kyllä vaatii nyt hieman järeämpiä toimenpiteitä.

Hyötytarhan puolella on varjoisamman sijainnin takia hieman vielä lunta, joten en ole siellä kamalasti tallustellut, mitä nyt kävin heittelemässä kalkkia ympäriinsä. Kalkitsin myös kukkatarhan puolen. Komposti näytti ihan hyvältä, siellä oli liikettäkin, eli ei se ainakaan jäässä enää ole. Roudan puutetta todistaa myös kuvassakin vilahtava, etusormeni paksuinen, VALTAVA kastemato, joka onnistui livahtamaan pakoon kameraa, joten tuossa siis vain peräpää kyseisestä otuksesta. Olen myös nähnyt jo pari ensimmäistä hämähäkkiä ja muurahaiset ovat heränneet, eli kevät on todellakin täällä.