Puutarhan köynnökset

Olen ryhtynyt ihan tietoisesti lisäämään köynnöskasvien määrää puutarhassa perennojen ohella. Monivuotiset köynnökset tuovat maisemointiin paljon mahdollisuuksia ja yksivuotiset vaihtelua. 

 

Yksivuotisista olen tähän mennessä suosinut enemmän ruusupapuja, koska ne on niin helppoja ja nopeita. Krassiakin olen laittanut ja mustasilmäsusannaa, mutta niitä en oikein ikinä saa rehevöitymään tarpeeksi. Taitaa olla arkuutta latvomisen kanssa, tiedän. 

Keijunmekko on myös yksi suosikki, mutta siemenestä en edes lähde yrittämään ja ostettuna hinta aina välillä hirvittää. 

Uutta kaaripenkkiä lähdin maisemoimaan kahdella eri köynnöksellä, tai samaa lajiahan ne ovat, lajikkeet vain eri. Valkoinen ’Baby star’ ja lila ’Jackmanii’. 


Kaaripenkin taustalle nostin tuen, jotta köynnökset muodostavat lopulta perennoille taustaseinän. Vaihtoehtona olisi ollut käyttää köynnöksiä maanpeittoon. Klematiksetkin muodostavat aika tiheän kasvuston lopulta, ei varmaan olisi kovin moni rikkaruoho tullut sieltä läpi. Klematisten sijaan meinasin maanpeitoksi laittaa myös murattia, jota käytin edellisessä puutarhassa. 


Puutarhaporttiin olin ensin miettinyt jotain runsaasti ja näyttävästi kukkivaa köynnöstä, mutta päädyinkin lopulta köynnöshortensiaan. Minua viehättää sen puutuva runko, joka on osa kyseisen köynnöksen habitusta. Ja onhan siinäkin kaunis kukinto (kunhan sinne asti päästään). Lisänä portissa on köynnösruusu Flammentanz, joka osaltaan tuo kukinnan iloa portille. Kunhan selviää vain talvet. 

Yksi pitkäaikaisista haaveista on ollut maljaköynnös. Siinä on ollut vähän sama juttu kuin tuon keijunmekon kanssa, hinta on tuntunut välillä aika kovalta. Mutta nyt satuin löytämään sen tarjouksesta!


Ja niin kasvihuoneeseen muutti uusi tulokas, jonka toivottavasti saan talvehditettua myös sisällä. Tämähän nyt ei varsinaisesti ole puutarhan köynnös, mutta sehän viihtyy kesäisin hyvin ulkona, niin lasken sen mukaan. 

Yksi asia minua on pitkään viehättänyt rehevissä puutarhoissa. Ensimmäisen kerran ihastuin ideaan monta vuotta sitten Saksassa kävellessäni hautausmaan läpi. Pihoilla ja puistoissa on otettu puut hyötykäyttöön köynnöstukina. Puutarha rehevöityy kummasti kun köynnökset kiipeilevät runkoja pitkin. Joten matkija-apina otti ideasta kiinni ja istutin täällä muutamien puiden juurelle köynnöksiä.

Yhden koivun juurella on villiviini, yhden haarautuneen tammen kahdella puolella on villiviini ja valkoinen klematis ja vielä yhden koivun juurella on japaninkelasköynnös. 


Tämä kelasköynnös on siirtotaimi ja vähän jo säikähdin, että näinkö se selviää talvesta, kun juuret oli hakattu aika lyhyiksi pieneen paakkuun. Pitkään se keväällä olikin hiljaa ja mietin jo, että lähteeköhän noista puutuneista varsista mitään liikkeelle, mutta niin vaan se alkoi työntää silmua ja juurivesoja. Nyt vauhti on jo niin hurja, että en meinaa pysyä mukana ohjailussa. 

Kelasköynnös on toiselta nimeltään ”puuntappaja”, joka juontaa siis siitä, että se voi kuristaa ja tukahduttaa nuoren puun kuoliaaksi. Yritin valita tälle yksilölle mahdollisimman vankan yksilön varreksi, toivottavasti onnistuin. 

Tässä tämänhetkiset köynnökset, suunnitelmia on vielä lisää. Ja varsinkin tuon maanpeittoasian suhteen. Kiinnostaa kokeilla, kuinka esimerkiksi klematikset tai vaikka köynnöskuusamat muuttaisivat kukkapenkkien ilmettä kiemurrellessaan maassa. Tuoksupuutarhaa alhaalta asti. Tai vaikka kuinka vanhan syreenin ilme muuttuisi, kun lehvästöä lisäisi köynnöksellä. Tai minkä tahansa muun pensasaidan. 

Kylläpä taas ajatus juoksee!

Advertisement