Loppiaishommia

Loppiaisviikonloppuna aukeni pitkästä aikaa lyhyt aikaikkuna, jolloin ehdin taas mietiskellä puutarhahommia ja oikeasti myös tehdäkin jotain. Loppusyksyn töihinpaluun jälkeen on ollut hiukan tiukkaa sovittaa pimeisiin iltoihin tai sateisiin viikonloppuihin mitään muuta kuin kotihommia ja lepoa.

Mutta nyt tosiaan jo aamusta alkaen päivä lähti mukavasti liikkeelle. Taivas kajasti valoa, oli poutaa ja pilvetöntä, muistin auringon olemassaolon.

Edellisessä kirjoituksessa kerroinkin valkosipulien istutuksesta, mutta ei päivän puutarhahommat siihen jääneet. Ihan loppusyksystä sain ystävältä etuaikaisen joululahjan: neljä ruusuntainta ja pari perennaa. Ajan puutteen vallitessa huolehdin hieman, että miten ehdin saada ne turvaan talvelta. Päätin, että en istuta taimia ollenkaan vaan hautaan ne talviturpeeseen horrostamaan.

Noh, koska pakkasta ei tullut, en voinut vielä laittaa niitä turpeeseen, ettei mitkään ikävät taudit jää muhimaan kosteaan multaan. Ruusut ovat odottaneet kärsivällisesti ja jopa yrittäneet työntää uusi lehtiä. Nyt kuitenkin oli pakkasta luvassa pidemmäksikin aikaa, joten valmistelin ne nukkumaanmenoa ajatellen.

Laitoin ruusupurkit makuulle yhteen kasvilavaan, jotta maan läheisyys suojaa niitä enemmän, kuin pystyasennossa. Sitten jätin ne odottelemaan seuraavan yön pakkasia, jotta saisin laitettua turpeen päälle.

Viimeisenä hommana lähdin taas kokeilulinjalle. Syksyllä ostamani Tregrenin yrttikasvatusalusta pääsi uusiin hommiin siemenlauttana. Ajattelin kokeilla onnistuisiko alustalla idätys ja/tai vesiviljely.

Laitoin ruukkuosan täyteen Seramis-savirouhetta, jonka kastelin valmiiksi. Sitten ripottelin yhteen nurkkaan punalehtisen basilikan siemeniä, toiseen kaupan suippopaprikasta otettuja siemeniä ja kolmanteen jonkun pienen ja miedon chilin siemeniä. Siirtelin rouhetta niin, että siemenet jäivät hieman pinnan alle. Pienellä jännityksellä jäin odottamaan. Ja kas! Tänään huomasinkin savirouheen seassa jotain uutta:

Basilika on itänyt! Vuoden ensimmäiset sirkkalehdet bongattu!

Tästä on hyvä jatkaa.

Advertisement

Täydennystä ruusupenkkiin

Taimistolla oli alennuksia ruusuista. Ihan vain piti äitin seuraksi lähteä siellä käymään, mutta olivat ne loput niin yksinäisen näköisiä, että parhaani tein niitä pelastaakseni. Tämä oli kyllä hyvä hetki ostaa, koska nyt osassa oli jo kukat, niin ei tarvinnut ostaa sikaa säkissä, kun näki sen todellisen värin luonnossa, eikä valokuvassa. 

Tuo ylläoleva on sammalruusu ’Henri Martin’. Se on ymmärtääkseni pensasruusu, mutta tuo sammal-etuliite tulee siitä, että sen nuput (ja osa varresta) saattavat olla tiheän karvan peitossa, joka muistuttaa sammalta. Saattaa kasvaa köynnöstävästi, eli jos haluaa pystykasvuisen, niin tarvitsee tuen. Kasvaa noin puolitoistametriseksi. 

Toinen mukaan lähtenyt ruusu on tarhakurtturuusu ’Gelbe Dagmar Hastrup’. Tässä oli valintakriteerinä keltainen väri. Punaiset on ihania, mutta eivät nekään näytä miltään, jos ei ole muita värejä joukossa korostamassa sitä ihanaa punaisuutta. 

Tämän pitäisi kasvaa vähän yli metriseksi ja kukkia syksyyn asti. On ilmeisesti jossain määrin talvenarka, Etelä-Suomessakin suojaisa, aurinkoinen paikka on varmin. 

Kolmannessa ruusussa ei ollut kukkaa, mutta siinä valokuvakin oli niin ihana, että pakkohan se oli. Tämä allaoleva kuva on lainattu sivulta kielometsä.fi. 

Ruusu on austinruusu ’Charles Austin’. Reilun metrin korkuiseksi kasvava ja voimakastuoksuinen ruusu kukkii keskikesällä aprikoosinvärisin kukin. 

Nämä sain pelastettua mukaani. Varmaan enemmänkin olisi lipsahtanut kärryyn, jos ei rankkasade olisi yllättänyt kesken reissun. Juoksimme läpi ulkotaimiston, kiinnitin katseeni vain kukkien väreihin, en ehtinyt kuin vilkuilla info-tekstejä ja sitten jo juoksulla kassalle. 

Ja nyt sitten vain istuttamaan!

Ruusupenkin paikka

Facebookin puolella paljastuikin jo jokin aika sitten, että ruusujen istutus on alkanut. Laukaisin oikein puujalkavitsin aiheesta:

”Nyt voi hengähtää kun on rauha maassa…. aaahahahhhaaahhaaaaaa! 😂 olikos tämä nyt puutarha- vai puujalkavitsi? 😆”

Ruusu ’Peace’ oli siis ensimmäinen penkkiin päässyt. On tämä puutarhurointi vaan niin hauskaa!

Aloitin penkin rakentamisen kasaamalla rajan roskalavalta haetuista kattotiilistä. Pyrin niiden avulla hieman rajoittamaan rikkaruohojen kasvua penkin takaa, edestä on helpompi kitkeä. 

Penkki on takaosastaan suorakulmainen ja etureuna on kaareva. Penkki sijoittuu puutarhaportista alaspäin, koska portissa kasvaa köynnösruusu, niin oli sopivaa sitoa se kaltaistensa joukkoon. 

Paljoa siellä ei vielä ole istutuksia, mutta muutama kuitenkin. 

Flammentanz aloittaa siis penkin reunassa/portilla. Tänä vuonna se on onneksi pysynyt kirvattomana, mutta joku perskuleen perhosentoukka ehti syödä kolmasosan nupuista, ennenkuin huomasin sen. 

Flammentanzin viereen istutin tontilta löytyneen tuntemattoman ruusun, joka on kitunut vanhalla paikallaan, kuten kuvasta näkyy. Se oli jäänyt tarha-alpien sekaan, ne varmasti tukahdutti sitä. Katsotaan, jos se tuossa pääsisi kasvuvauhtiin. 

Toinen pelastettu ruusu on joku tuntematon kurtturuusu, joka kasvoi metsänreunassa puolukoiden keskellä. Sekään ei ollut kovin hyvässä hapessa, vain yksi piiskamainen oksa jaksoi kasvaa. Yhden kerrannaisen kukan se teki vuosittain, joka nyt ehti jo lakastua. Tämä ruusu pääsi penkin toiseen päähän itsekseen, ihan vain siltä varalta, että se innostuukin kasvamaan ja muodostuu isoksi puskaksi. 

Penkin takanurkkaan istutin jonkun astiataimena ostetun juhannusruusun. Muistaakseni sillä oli joku nimikin, mitta niin pitkälle muisti ei riitä, että muistaisin sen. Takanurkassa tälläkin on tilaa levitä jonkun verran. 

Peacen lisäksi istutin Viherpeukalot 2016 -ruusun, jonka nimi paljastui paketissa: ’Harry Edland’. Kuukkeloin heti sen ominaisuuksia ja kylmä hiki nousi otsalle… On ilmeisesti sitä herkempää sorttia. 

Ruusuista viimeisenä penkkiin pääsi ’Rhapsody in Blue’. Nyt vaan sitten sormet ristiin, että en onnistu tappamaan näitä heti ensimmäisenä talvena. 

Penkin perustaminen ei ollut mikään helppo homma. Ainakin neljä kottikärryllistä pintamaata tuli kuorittua pois, jonka jälkeen maata kääntäessä talikko vain kolisi:

Jonninverran tuli tuota kiveä kaivettua ylös… Oli vauvan pään kokoisesta lähtien kaikenkokoisia muhkuroita. Noh, kyllä niille käyttöä löytyy. 

Tämä ruusupenkki jää ehkä ainoaksi kukkapenkiksi, jonka reunan aion vain kantata. Katsotaan nyt. En silti jätä sitä täysin paljaaksi, vaan istutin siihen verikurjenpolvea, joka voisi hieman pidätellä ylimääräisten kasvustojen leviämistä. 

Ja onhan se nyt nätti katsella ihan muutenkin. 

Ja nyt sitten vaan kokoelmaa kartuttamaan!

Ruusupenkkiä rakentamassa (eli kuinka vähennetään leikattavan ruohon määrää)

Yksi tavoite täällä pihalla on saada vähennettyä ”tyhjää” pinta-alaa mahdollisimman paljon. Kukkapenkkejä ja muita rakennelmia kehiin vain niin paljon, kuin mahdollista, jotta ruohonleikkuun kanssa ei joudu pulaan. Noh, tänään tämä tavoite nytkähti taas hieman eteenpäin, kun päätin perustaa pienen ruusupenkin jo pihalla kasvavan ruusun ympärille. 

Minulla ei ole mitään hajua siitä, minkälainen ruusu pihalla kasvaa, mutta eipä sillä nyt niin väliä olekaan. Kaupasta löytyi poistomyynnistä neljä äitienpäivänä myynnissä ollutta ruukkuruusua, nappasin neljä eriväristä mukaan. 

 
Tietysti kukkapenkki on reunustettava jollain, joten päätin hyväksikäyttää pihalta ja puupinon alta löytyneitä valkoisia tiiliä. Pyöreä muoto viehättää tällä hetkellä, joten penkistä tuli semmoinen. 

Ensin piti vähän mallailla kokoa. Ne pienet ruukkuruusut on mahdollista talvehdittaa, mutta koska se on epävarmaa, niin en viitsinyt kasvattaa penkin kokoa hurjasti alkuperäistä ruusua isommaksi. 

 
Sitten ei muuta kuin kaivamaan vaan reunusta ja ruusuille kuoppia. Laiska puutarhuri ei taaskaan jaksanut kaivaa maata sen enempää, joten seuraavaksi otin käyttöön ylijäämäpalat suodatinkankaasta. 

  

Mutta hei! Tämä onkin minunnäköinen puutarha, vähän vinksin vonksin ja sinne päin :D Kivireunukset ei ole suoria, kukat ei ole riveissä ja rikkaruohoja löytyy. 

 
Ja tässä siis lopputulos. Kuoriketta täytyy laittaa vielä vähän lisää, en ehtinyt avata uutta säkkiä, kun iski Ihmistaimen päikkäriaika. Ja ihan huomautuksena vielä sen verran, että puolet tästä työstä tuli tehtyä selässä roikkuva (kirjaimellisesti) uhma-, anteeksi, tahtoikäinen mukana. 

Ison ruusun lisäksi penkissä on siis neljä ruukkuruusua ja yksi jokin muu pieni ruusu, joka paljastui ruohotupsuja karsiessani. Ylläreitä kerrakseen! 

Hyvää ystävänpäivää!

Kyllä ne miehet osaavat joskus yllättää :)

<3

Kevättä rinnassa, uutta kasvua mielessä

Näin siinä sitten kävi. Kovasti olin päättänyt, että en aio kukkapuolella tehdä sen suurempia muutoksia, mutta hups, tilaus tehty! :D Jos ollaan ihan tarkkoja, niin en hankkinut kukkapuolelle mitään, vaan laajennan reviiriä ;)

Olen pähkäillyt ja pohtinut takapihan aitaongelman kanssa jo jonkin aikaa. Aitaa täytyisi hoitoleikata ja se onkin jo suunnitelmissa keväällä, mutta se on päässyt repsahtamaan myös aidan keskellä olevan kulkuaukon päälle. Ensi kesänä tarvitsen aukkoa enemmän kuin ennen ja haluan, että siitä voi kulkea vapaasti, ilman että oksia tarvitsee käsin nostella sivuun. Joten seuraava suunnitelma syntyi: nostan reunimmaiset taimet ylös ja istutan ”päätytolpiksi” jotain pienempää. Selailin huvikseni puutarhakaupan sivuja ja löysin jotain, mitä en olisi ikinä ennen kuvitellut omaan puutarhaani hankkivani :o RUUSUN! Pidän kyllä ruusuista, mutta en vain ikinä ole jotenkin kokenut itseäni niin ruusuihmiseksi, että kasvattaisin ja hoitaisin niitä omassa puutarhassani. Mutta niin vain ostoskoriin putosi peittoruusu ’the Fairy’. Ja vielä vaaleanpunainen! Olen kovin hämmentynyt itsestäni.

Mutta tästähän tämä taimiseikkailu vasta alkoi! :D Pakkauksessa on kolme tainta ja päätytolpiksi tarvitsen vain kaksi, joten minunkin matematiikan mukaan yksi jää ”yli”. Päätin laittaa sen etupihan ruukkupuutarhaan, mutta se vaikutti niin kovin yksinäiseltä, että oli parempi hankkia sille samantien kaveri. Tarjouskorista matkaan läksi kääpiöomenapuu mix, jossa on yksi taimi valkeaa kuulasta ja yksi punakanelia. Ja kaksi siis siksi, että nämä menestyvät parhaiten ristipölytyksessä. Nyt toiselle omenantaimelle täytyy vielä löytää kaveri ruukkuun, mutta ne nyt voi olla vaikka ihan yksivuotisia kesän ilostuttajia. Ellen eksy uudestaan kaupoille ;) Tai jos malttaisi odottaa kevään puutarhamessuille, jos sieltä saisi uusia ideoita :)

P.S. JOS JOKU HALUAA KAKSI MARJA-ARONIAN TAINTA ILMAISEKSI, NIIN KOODIA TÄNNE! :)

P.P.S. Ei näy vielä mitään merkkejä lihansyöjäkasveista… :/

Hyvällä asialla

Lähikaupassa oli myynnissä aivan ihania ruusuja, joita ostamalla osallistui Roosa nauha -kampanjaan. No eihän niitä sitten voinut jättää ostamatta ;)