Pikakatsaus olkiperunoihin!

Kokeileva viljelijä täällä raportoi!

Ajatuksena oli tällä viikolla ottaa hommaksi olkiperunoiden purku. Tuumasta toimeen siis!


Kuorin muovitunnelin perunoiden päältä jo viime viikolla, koska perunoiden varret alkoivat kasvaa rei’istä läpi. Kyllä siellä aikamoinen viidakko olikin jo alla. Mutta pelkkää perunaa, eli olki on estänyt rikkaruohojen kasvun. 

Otin ensiksi käsittelyyn yhden nurkan, katkoin perunanvarret ja ryhdyin siirtelemään olkia. Alimmat oljet olivat tietysti märkiä ja puoliksi maatuneita ja hieman alkoikin epäilyttää, että näinköhän löytäisin vain mätiä siemenperunoita. 

Mutta mitä vielä!


Kohta alkoi pilkottaa puhtaita ja ruvettomia perunoita. Vielä olivat kovin pieniä, joten jätin homman kesken ja päätin antaa niiden kasvaa vielä lisää. Mutta! Tämä on siis mahdollista!

Aikaisemmin pohdiskelinkin jo, että mitä tekisin ensi vuonna toisin. Nyt olen päättänyt kokeilla tätä ehdottomasti uudestaan. Sijoitan perunamaan aurinkoisemmalle ja siten lämpöisemmälle paikalle, tässä omenapuut taisivat varjostaa liikaa. Ja heti vaan paksu kerros olkia, jotta lämpö pysyy paremmin ja rikkaruohot tukahtuvat varmemmin. 

Kyllä tässä vielä onnistutaan!

Kurkun tarina


Hyvältä näyttää sittenkin! Tämä kesä jo hieman pelotteli, että näinköhän saan kurkusta mitään satoa, mutta niin ne pikkutaimet vaan yhtäkkiä lähtivät huimaan kasvuun. Mutta miten tähän on päästy?

Minulla oli jossakin tallessa kasvihuonekurkun siemeniä, mutta painotus on sanalla _tallessa_. En siis löytänyt niitä. Joten toukokuussa kauppareissulla nappasin käteeni ensimmäisen kasvihuonekurkun siemenpussin, minkä hyllyssä näin. Olin vähän epäileväinen kasvatuksen suhteen, koska olin ymmärtänyt kurkun olevan hieman vaativa kasvatettava, varsinkin kastelun suhteen. Ja siinähän minä aina mokaan. 

Laitoin muutamia siemeniä multaan ja edelleen jatkuvasta epäileväisyydestäni kertoo muun muassa se, etten ole ottanut kuvia tästä vaiheesta ollenkaan. Mutta neljä siementä iti hyvin, joten koulin ne vähän isompiin potteihin. Yksi niistä kuukahti vähän myöhemmin, joten kolme jäi edelleen kasvamaan. 

Istutin ne isohkoihin altakasteluruukkuihin, mutta koska silti epäilin kasteluni kasteluni onnistumista, niin jätin kasteluputken pois, jotta ruukussa oleva vesi ei vaan pääsisi haihtumaan mitään kautta. Siinä ne sitten olivat. Jonkin aikaa meni, eikä mitään tapahtunut. Sitten alkoi lehdet hieman suurentua. Vähän alkoi vartta kasvaa, köynnöstävään tapaan. Jopa sen verran, että piti laittaa tukinaru. 

Ja sitten alkoi tapahtua! Kurkut alkoivat kukkia. Katselin kukkia ja mietin, että enpä tullut tarkistaneeksi, että onko kurkku partenokarppinen vai ei. Varmuudeksi pölytin käsin parit ensimmäiset kukat. Odotin kuitenkin kurkkualkujen näivettymistä tai muuta vastaavaa, koska eihän tämä nyt näin helposti voi mennä!

Mutta mitä vielä!


Kukkia alkoi tulla ja tulla ja tulla! Ja jokainen alkoi samantien kehittyä kurkuksi. Ilman mitään ongelmia. Paitsi että yhtäkkiä olin omatekoisessa ongelmatilanteessa:


Milloin nämä ovat valmiita? Ja saisiko näitä syödä ennen täyttä pituutta? Kurkut olivat kivoja snack-kokoisia ja halusin jo maistaa. Kyselin facebookistakin asiaa ja sieltä näytettiin vihreää valoa. Kävin napsimassa parit valmiinnäköiset 10-15cm pitkät kurkut irti. Ja ai että oli hyviä! 

Facessa jutellessani tuli puhetta lajikkeesta, jota en tietenkään muistanut. Olinhan vain napannut jotain kokeiluun. Nyt aloin oikein pohtimaan asiaa, koska kurkut olivat tosi hyviä ja niitä tulee paljon. Haluan ensi vuonna samaa! Siemenpussia en tietenkään enää löytänyt, joten ajattelin lajikkeen jäävän mysteeriksi. Mutta sitten muistin! Ostin siemenet Prismasta, joten kuitti ostoksesta on tallessa puhelimessa. Ja siellähän se tosiaan oli.


(Kuva: nelsongarden.fi)

Siemenet olivat Nelson Gardenilta, lajike ’Picolino’. Eli kurkut ovat tarkoituksella pieniä. Voin kyllä suositella, ovat todella hyviä! Nyt vain toivotaan suotuisia ilmoja pitkälle syksyyn, niin saadaan nauttia näistä herkuista pitkään. 

Kasvihuoneen kuulumisia

Tällä hetkellä olen kyllä iloinen kasvihuoneestani. Tällaisen kesän jälkeen sato-odotukset olisivat varmaan nollassa, mutta nyt huoneen suoja on pelastanut edes jotain. 


Alkukesästä kylmät ilmat pysyivät sen verran loitolla, että kurkut eivät kuolleet vaikka kasvu olikin minimaalista. Tomaatit eivät ihan niin helposta hätkähtäneet, mutta mietin jo silloin lopputulosta, kun pölyttäjät olivat melko vähissä. 


Välillä oli parempia päiviä ja auringon vaikutus tietysti kertaantui kasvihuoneen sisällä. 


Uskaltauduin laittamaan maissit kasvamaan kasvihuoneen ulkonurkille saaveihin, paikka keräsi kuitenkin jonkin verran lämpöä. 


Tomaatit innostuivat kasvamaan, mutta paprikoilla ja kurkuilla kasvu jumitti edelleen. Kasvihuoneen sisällä olevat yrtitkin tuntuivat olevan jotenkin seis. Toin sisältä kaksi avokadon kasvatuskokeilua kasvihuoneen lämpöön ja valoon, mutta niistäkin toinen meinasi polttaa lehtensä. Ehkä olisi pitänyt karaista niitäkin ensin. 


Tomaatit kukkivat ja raakileita tuli paljon. Kurkuilla ja paprikoilla ei mitään. Yrtit alkoivat vähitellen kasvaa ja tuuheutua. 


Ja sitten yhtäkkiä homma repsahti! Tomaatit alkoivat rehottaa niin, ettei melkein läpi nähnyt. Raakileita roikkui joka paikassa ja kukkia tuli koko ajan lisää. Latvat alkoivat hipoa kattoa. Oli pakko aloittaa jo karsinta. 


Karsin alalehtiä reilulla kädellä, katkaisin latvat, siivosin valtavasti varkaita. Roskakasa kasvihuoneen lattialla oli valtava. Kottikärryllisen lehtijätettä vein kompostiin. 


Samalla huomasin, että paprikat olivat alkaneet kukkia. Nuppuja ja kukkia oli paljon. Kurkutkin olivat ottaneet kasvupyrähdyksen, niissäkin näkyi nuppuja. Pesusienikurkut kylläkin kärvistelivät edelleen. 


Ja nyt ollaan tilanteessa, että ”kesä” alkaa vähitellen loppua. Aika meinaa loppua kesken. Pihvitomaatti kasvattaa lapsosia, mutta kovin pieniä ovat vielä. 


Paprikaa on tulossa, mutta epäilen, ehtivätköhän kypsiksi asti. 

Kurkku kukkii, en tiedä miten pölytyksen kanssa käy. Sormet ristissä, että tämä on partenokarppinen lajike. 


Tomaatit ovat alkaneet punertua, sieltä saan kyllä jotain maistiaisia. 

Maissit olivat hieman ongelma. Niille oli ollut liian viileää ulkona. Vielä ei edes näkynyt tähkäpäitä. Pyysin Teknistä tukea nostamaan ne kasvihuoneeseen sisälle, jospa vielä ehtisi pelastamaan jotain. 


Kahden päivän jälkeen latvoista alkoi pilkistää ylläreitä! Toivo elää siis!


Kyllä tätä kuitenkin voi sanoa melkolailla onnistuneeksi ensimmäiseksi kasvihuonekesäksi. Ei ole tapahtunut mitään suurempia katastrofeja, jotain satoa tulee ja paljon on opittu ensi vuotta ajatellen. Olen oikein tyytyväinen :)

Perunagate, osa 2

Aiemmin kesällä ilmeni ongelma perunoiden kanssa, joka laittoi epäilemään niiden selviytymistä ja hyvinvointia. 


Perunoiden varret kellastuivat ja kuihtuivat pois ihan tuosta noin vain. Ensin kävi mielessä perunarutto, mutta silloin lehdet olisivat tummentumeet ja varsissa olisi voinut näkyä sienirihmamaista kasvustoa. 

Lisäksi asiaa tarkastellessani huomasin, että saaveissa oli havaittavissa muurahaistomintaa. Kastelin saaveja reilusti päästäkseni muurahaisista eroon, mutta myös antaakseni kosteutta, jota maassa olevat perunat olisivat saaneet luonnollisesti. 

No nyt rohkaistuin (ja ehdin/kykenin) tarkastelemaan asiaa enemmän. Kumosin saavit ympäri tutkiakseni sisältöä. 


Hmm. Muurahaiset olivat tosiaan olleet asialla. Käytäviä löytyi ja jonkin verran myös muurahaisiakin. 


Mutta sitten alkoi löytyä jotain muutakin!


Ja kyllähän niitä siellä sitten olikin! Ainakin pari kapallista kaikenkaikkiaan. Ihan hyväkuntoisia näin päältä katsottuna, täytyy kokata ne tässä lähipäivinä. Tietysti hieman isompi sato oli toiveissa, mutta aina ei voi voittaa. 

Epäilen, että varsien näivettymisen syynä oli muurahaisten ja mahdollisen hetkellisen kuivuuden aiheuttama yhdistelmä. Ensi kesää ajatellen täytyy tehdä muutamia muutoksia. Jos käytän näitä saaveja uudelleen, niin ne täytyy nostaa maan pinnasta irti, jotta muurahaiset eivät pääse jatkamaan käytäviään saaviin. Perunat voisi istuttaa vielä vähän syvemmälle, pohjalla tuntui tilaa olevan. Ja ehkä voisin ajatella kokeilevani jotain perunalannoitetta. 

Onneksi ensi kesään on vielä aikaa, ehtii suunnitella lisää. 

Harmi, kun ensi kesään on vielä aikaa, tekisi mieli jo päästä hommiin. 

Mansikat laatikkoon, vihdoin!

Sain vihdoin perustettua uuden mansikkamaan. Vanhat taimet, jotka siirsin viime kesänä pois heinittyneestä maasta, eivät hirmu hyvin kestäneet pakkasia ja yli puolet kuoli. Mainitsinkin jo aiemmin, että kävin ostamassa uudet taimet ja nyt ne sitten vihdoin pääsivät kunnon multiin. 

Valitsin lajikkeen, josta en ole aiemmin kuullut. ’Ostara’ on jatkuvasatoinen lajike, maistuu parhaimmalta tuoreena. En suuria määriä voisikaan pakastaa, kun vanha keittiö on vielä remontoimatta (ja tilanne tulee olemaan näin vielä pitkään). Lajikkeen pitäisi kestää hyvin härmää ja harmaahometta. 

Laitoin jo viime vuonna pihalle valmiiksi kolme lavakaulusta, joihin ajattelin mansikkamaan laittaa. Nyt pohjustin ne juuriestekankaalla, koska lähellä kasvaa jonkin verran koivuja ja mäntyjä. Ja jos se hieman estäisi myös rikkaruohojen maailmanvalloitusta. Sitten heitin mullat sisään ja mansikkakankaan päälle. 


Laitoin jokaiseen lavaan kuusi tainta, kyllä niille siinä pitäisi tilaa riittää. Ostaraa käytetään myös amppeleissa, joten näin maassa ollessaan ne voivat hieman levähtää. 

Melkein kaikissa taimissa oli jo kukkia, että jos olosuhteet ovat suotuisat, niin kohta voisi odotella jo muutamia marjoja. 

No mitäs sitten niille selvinneille vanhoille taimille? Ajattelin laittaa ne kaarikukkapenkin reunaan, jospa ne siinä vähän piristyisivät. Pitkin pihaa näkyy ahomansikan taimia, niitäkin voisin yrittää keskittää vähän yhteen paikkaan, etteivät joudu ihan tallotuksi. 


Kyllähän täältä jotain satoa saa, perunoita saavista ja mansikoita lavasta. Metsätontin puutarhuri voi olla tyytyväinen. 

Omenapuuongelma

  
Pihalla on kolme vanhaa omenapuuta. Minun annettiin ymmärtää, etteivät ne oikein ole olleet satoisia. Siitä ehkä kielii sekin, että hieman sivummalle on istutettu uusi omenapuu. Se on vielä sen verran nuori taimi, että siitä sopii odotella satoa vasta muutaman vuoden kuluttua. 

Mutta nämä vanhat. Seurasin niitä viime kesän ja tuloksena oli seuraavaa: puut eivät oikeastaan kukkineet, en ainakaan nähnyt yhtään kukkaa. Muutama niitä ilmeisesti oli ollut, koska raakileita ilmestyi yhteen puuhun kymmenkunta. Yksikään niistä ei kyllä ehtinyt kypsäksi asti. Osa putosi raakileina alas, oravat taisi viedä pari ja loput vain hävisivät. 

Viime kesänä oli kyllä pieni pihlajakoiongelma, joka vaivasi myös kriikunoita, ja pudonneet raakileet oli kyllä kärsineitä. En tiedä oliko sillä kuinka paljon vaikutusta tilanteeseen. 

Yksi iso ongelma on myös se, että puita on leikattu todella paljon ja mielestäni hieman väärin. Puut on täynnä vesiversoja, joiden on annettu vain kasvaa, joten puiden kasvuenergia menee niihin. 

  
Esimerkiksi taas näkee kuinka runkoja on karsittu hassusti ja toinen puu on päästetty kasvamaan kaksilatvaiseksi. Pitkiä tynkäoksia on paljon joka puussa ja yhtä puuta oravat käyvät säännöllisesti kuorimassa tyngästä runkoon päin. 

Olen myös mietiskellyt, onko nämä kaksi myös hieman liian lähellä toisiaan. Väliä on reilu kaksi metriä, ehkä kolme. Että pitäisiköhän toinen kaataa pois?

Uhkailin viime vuonna, että jos tänä vuonna ei tapahdu mitään, niin pitää antaa sahan laulaa, mutta varmaan täytyy vielä vuosi-pari katsoa tilannetta tarkemmin. Varsinkin, jos nyt alan noita vesiversoja taivuttelemaan. 

Taimimaailman venetsialaiset

image

Elokuu on mennyt ohi hurjaa vauhtia sateisten päivien seuratessa toisiaan. Nyt ei ole paljoa ollut tekemistä puutarhassa, on vain nautittu kukkivista daalioista ja kesäkurpitsan sadosta, muun muassa. Mutta nyt se sitten taitaa jo ihan kalenterinkin mukaan olla ohi. Kesä siis. Huomenna alkaa syyskuu.

Tänä viikonloppuna on jo hieman laitettu terassia kasaan, ei siellä enää samalla tavalla tule istuttua, kuin vielä vaikka parikin viikkoa sitten. Kynttilöitä kaivoin jo vähän esiin ja vähän syksyisiä tunnelmavalojakin tuli asenneltua. Tein risuista, pihlajanmarjoista ja pienistä ulkovaloista vähän asetelmaa pimeneviin iltoihin ja kirpeisiin syyspäiviin.

Vähitellen siirtelin myös ulkona kesää viettäneitä huonekasveja sisälle. Niitäpä olikin enemmän kuin ulos mennessä. Kiinanruusun pistokkaat ovat lähteneet hyvään kasvuun, yksi nuppukin on näkyvissä. Ja anopinhammas sekä joulukaktus ovat kasvattaneet itseään oikein hyvin.

Nyt sitten vähitellen täytyy ryhtyä puutarhan syyssiivoukseen. Nyt olen pitänyt huolta siementävistä kasveista, että eivät ihan liikaa leviämään. Viimeisiä perunoitakin on vielä nostamatta. Ja syyssipulit pitää laittaa harkintaan. Siis että ostaako vaiko eikö. Kaipa sitä jotain…