Täällä taas

(miniruusut piristävät ikkunalaudalla)

Kevään tuoksun houkuttelemana löysin tieni takaisin. Blogin statistiikan mukaan edellisestä kirjoituksesta on noin yhdeksän kuukautta aikaa. Ei siinä etteikö puutarhassa olisi tapahtunut mitään, kirjoittamiseen iski vain pieni motivaatiopula.

(kevätesikot ovat ilmestyneet taimistolle)

Vaikka aikoinaan aloitinkin tämän blogin sähköisenä ja virtuaalisena päiväkirjana, toivoin silti, että kirjoitukseni osallistuisivat puutarhakeskusteluun jollakin tavalla. Ajattelin, että olisi mukava vaihtaa ajatuksia samoista asioista pitävien kanssa tai tuoda piristystä arkeen.

(metsäkauriit käyvät edelleen vierailuilla)

Nyt, paria kuukautta vajaa kymmenen vuotta myöhemmin, täytyy myöntää, että olen hieman pettynyt. Kommenttien ja kommentoijien määrä on melkein laskettavissa kahden käden sormilla koko blogin olemassaolon aikana.

(kevätaurinko on jo tullut esiin)

Aloittaessani tätä blogia puutarhablogien yhteisö ei ollut läheskään näin vilkas ja monipuolinen, kuin mitä se nyt on. Ja tämä monipuolistuminen on pelkästään hyvä asia! Mutta jotenkin odotin ja ajattelin jotain muuta. Toivoin olevani osa sitä.

(talvella on hyvä harrastaa hapanjuurileivontaa)

Oma blogini ei ole toiminut keskustelualustana tai edes kovin vilkkaasti vierailtua paikkana, mutta olen muiden kanavien kautta saanut juuri sen verran palautetta, että homma on jaksanut kiinnostaa. En ole kovin mainosmielinen tämän kanssa, enkä halua tyrkyttää, joten se tietysti vaikuttaa asiaan jonkin verran. Mutta silti, odotin vähän jotain muuta.

(talvikin on kaunis)

En haluaisi pitää pelkkää kuvablogia, koska aina välillä tulee eteen asioita, joita on vain parempi selittää, kuten alla näkyy. Lisäksi haluaisin jakaa tietoisuutta luonnonmukaisesta puutarhasta sekä ympäristön huomioonottamisesta puutarhan perustamisessa tai sen hoidossa. Mutta jos ei ole vastaanottajia, niin mitä järkeä.

(lanttua hiilloksessa paahdettuna, olipahan hyvää)

Joten, innostus ja motivaatio lopahtivat. En tietenkään lopettanut oman pihan kuopimista, mutta olen jakanut vilauksia siitä melkein ainoastaan Instagramissa. Sanottavaa ei ole ollut. Useasti tämä on kyllä pyörinyt mielessä. Olen pyöritellyt mielessäni koko blogin lopettamista, mutta siihen en pysty, ihan omien muistijälkien vuoksi.

(syksyn värit ilahduttavat aina)

Joten täällä ollaan taas. Blogi on ainakin omannäköiseni, erilainen ja ehkä hiukan hupsu.

(puutarhaan sisältyy muitakin värejä, kuin vihreää)

En aio edelleenkään muuttaa tätä välineurheiluksi, kuvat eivät ole käsiteltyjä tai blogin jokainen bitti oikealla kohdalla. Joten taitaa olla, etten jatkossakaan houkuta tänne yhtään sen enempää lukijoita kuin tähänkään asti. Mutta olen ihan sinut sen kanssa. Tauko teki terää.

(syksy oli värikäs)

Tämä vuosi on Taimimaailman kymmenes vuosi. Tarkoitukseni oli osallistua Avoimiin puutarhoihin, mutta katsotaan miten lapsiperhearki antaa aikatauluiltaan myöden.

Aurinkoista ja kasvurikasta puutarhavuotta kaikille!

Vuoden värit

Vuosi alkaa yleensä positiivisella mielellä. On uusi aika, mennään valoa kohti, kevät siintää jo vähän mielessä. Jäin itse tässä uudenvuoden kynnyksellä mietiskelemään tulevaa vuotta ja huomasin, että vuodenajoilla ja puutarhavuodella on mielessäni värit.

Vuosi alkaa ylläolevan mukaisesti sinisävyisenä, aurinkoisena, talvisena. Tammi-helmikuu on minulle niitä oikeita talvikuukausia, jolloin pitäisi olla lunta ja pakkasta, todellinen puutarhan talviuni.

Maaliskuussa siihen valkoiseen alkaa sekoittua vaaleanruskeaa, kun lumi ehkä jo vähän sulaa ja alta paljastuu heinänkorsia, kuivunutta ruohoa ja talventörröttäjiä. Vaikka itse luen maaliskuun jo kevääksi, niin kelit ei välttämättä edes täällä Etelä-Suomessa ole sinne päinkään.

Sitten yhtäkkiä huhtikuussa alkaakin jo tapahtua! Taimistot availevat vähitellen oviaan, ei tarvitse enää kärvistellä pelkkien leikkotulppaanien varassa. Esiin tulee jo vihreää, ja mielessäni se yhdistyy keväällä keltaiseen. Vaikka esikoitakin on vaikka minkävärisiä ja aikaisimmat tulppaanitkin jo nostavat päätään vaikka missä väreissä, niin jotenkin kevät on minulle keltavihreä.

Voikukat ja leskenlehdetkin ovat keltaisia vihreän ruohomeren keskellä, siitä se varmaan tulee.

Sitten päästään kesään ja vaikka siellä on mahdollista nähdä vaikka minkälaista kukkijaa, niin mielikuvani on enimmäkseen punainen.

Kun se kesä nyt kerran on, niin ollaan räikeitä!

Alkukesästä vallitsevat perusvärit ja keskikesällä sinisen sävyt ottavat enemmän tilaa.

Kesä syvenee ja vihreäkin on jo muuttunut tummaksi ja ”vanhaksi”.

On pysähtyneisyyden aika, ollaan vaan ja möllötellään, ihastellaan niitä kovalla vaivalla istutettuja kukkia ja odotellaan satokauden alkua.

Ja sieltä se sitten yhtäkkiä tuleekin, kesän loppu! Vaikka vasta alkaa elokuu, jolloin puutarha on melkein kukkeimmillaan, niin ajatukset kääntyvät illan sineen ja syksyyn.

Lähdetään taas perusvärien kautta valottomuutta kohti. Syksy sanana jo tuo mieleen ruskan.

Ja minulle ruska on loistavaa oranssia ryyditettynä keltaisella ja hitusella vihreää. Ja vielä hetken loistavaa aurinkoa.

Vielä hetki pidetään viimeisistä väreistä kiinni, ennenkuin kaikki katoaa ja ollaan vain hiljaa. Syksyn aurinkoiset päivät ovat akkujen latausta.

Ja sitten, sinne se katoaa, meren taakse, se aurinko. Värit eivät kokonaan katoa, mutta niiden päälle tulee tumma harso.

Se valo on vähän niinkuin tuolla jossain puiden takana, olemassa, mutta ei suoraan näkyvissä. Lyhyt pysähtyneisyyden hetki, jota omasta mielestäni kestää vain kuukauden eli marraskuun ajan, koska joulukuussa voi itse tuoda värit esiin keinotekoisesti, ilman, että se olisi kovin epätoivoiselta vaikuttavaa.

Joulu! Punaisia amarylliksiä, joulutähtiä, tulilatvoja ja muita värejä niin, että tulee melkein kesä mieleen! Ja sitten hups vaan, taas on vuosi mennyt ja siirrytään puhtaan valkean kautta uuteen värikierrokseen.

Iloista uutta vuotta!

Kolme kylmää aamua

Kolmena aamuna olen palellut. Kolmena päivänä en ole meinannut lämmetä. En haluaisi myöntää, mutta kaipa se on käännettävä katseet syksyyn päin. Kotona suunniteltiin jo lämmityskauden aloittamista. 


Lähialueen pihlajat pullottavat marjoja, mutta puiden lehdet ovat vielä vihreitä. Oman pihan lehtikuusessa näkyi yksi oksa, jossa neulaset olivat muuttuneet keltaisiksi. 


Lumipalloheisi on muuttumassa syksyiseksi. Se selvisi melko hyvin viime vuotisesta kirvahyökkäyksestä, tämä kesä oli muutamaa käpristynyttä lehtirykelmää lukuunottamatta normaali. 


Orapihlajassakin on väriä jo marjojen puolesta, mutta lehdet sinnittelevät vielä. Enpä ole saanut vieläkään kyseistä aitaa kaadettua pois. 


Pensashanhikit kukkivat runsaasti. Taisivat tykätä, kun hieman leikkelin ja karsin niitä. 

Enempää en ole kärsinyt kulkea pihalla etsimässä syksyn merkkejä, koska pidän vielä hetken aikaa kesän mielikuvasta kiinni. Tänä vuonna on puutarhuroinnissa aika erikoinen fiilis tässä vaiheessa vuotta, kun syksy haisee ilmassa, mutta kasvihuoneessa on edelleen satokausi käynnissä. Mutta sielläkin on havaittavissa pieniä merkkejä muutoksesta. Aamuisin huomaan kattoon kertyneen kosteutta, joka ei lähde ihan helposti edes tuulettamalla pois. Pari kurkkua jo ehti homehtua, ennenkuin huomasin asiaa, mutta nyt tilanne on korjattu. 

Muutosten syksy edessä, töihin paluu tiedossa, joten ensi kesänä saa taas puutarha-aikaa keksiä sieltä sun täältä. Kuka keksi innostua puutarhuroinnista ruuhkavuosina!

Sipulileikki

On tullut hamstrattua kukkasipuleita. Vielä kun ehtisi saada ne maahan asti. Junioritaimella ei ole vielä kunnon päivärytmiä, niin en voi luottaa mihinkään päikkäreihin, joiden aikana ehtisi tehdä puutarhahommia. 

Tänä vuonna hankin sipulini Lidlistä, en vain saanut pidettyä näppejäni erossa ruokaostoksilla käydessäni. Vaikka läheisellä taimistolla olisi ollut hypisteltäviä sipuleita laareittain. 


Eilen sain sentään aloitettua hommaa vähän. Laitoin maahan hollanninkurjenmiekkasekoituksen. Ihmettelin hiukan, kun ne olivat tosiaan sipuleita. Olen aina ennen tavannut vain mukulasta tai paksusta juurakosta kasvavia kurjenmiekkoja. Illalla asia alkoi vaivata sen verran, että piti alkaa googletella asiaa. Suoria ohjeita en löytänyt, mutta semmoiseen tietoon törmäsin, että juuri tämä lajike ei selviäisi talvea maassa, vaan ne sipulit pitäisi talvehdittaa daalioiden tapaan sisällä. Jes. Nostohommiin siis…

No sitten laittelin myös kruunuvuokkojen mukuloita. Vuokkoja on nyt erilaisia, kun ajattelin uudistaa kevätkukkijoita tuossa syreenin alla. Ehdin saada puolet pussista maahan, ennenkuin Junioritaimi heräsi ja homma keskeytyi. Mikä oli ehkä ihan hyvä, kun tuossa kurjenmiekkakuukkeloinnin yhteydessä tutkailin myös näitä kruunuvuokkoja, eikä nekään selviä talvea maassa… huoh, en tiedä jaksanko nostaa ylös. 

Tuota ukkolaukkaa en googletellut, mutta sitäpä en vielä maahan saanutkaan. Mutta sen pitäisi siellä kyllä selvitäkin. 

Että tämmöinen sipulileikki tällä kertaa! Katsotaan, milloin ehdin suorittamaan osan kaksi ja paljonko silloin pitää perua tekemisiään :D

Kesästä syksyyn

Loppukesällä on tapahtunut paljon. Myös puutarhan ulkopuolella, siksi on ollut hieman hiljaista blogirintamalla. 


Syntyi vauva, Junioritaimi. Hänen kanssa on vietetty aikaa ja toisella kädellä välillä yritetty puutarhuroida. Yritin rauhoittaa pihahommia, mutta kasvihuonetta piti vähän tarkkailla ja hoidella, satuin saamaan käsiini paljon istutettavia asioita, valepenkkejä piti muokata. Asioita vaan tapahtui!


Satokausikin tuli, piti kerätä marjoja ja sieniä, onneksi niitä löytyi ihan tontin rajoilta, ettei pidemmälle tarvinnut lähteä. Puutarha on jo vähän näyttänyt, mihin kaikkeen siitä on, kun vaan vielä kohennetaan. 


Kasvihuone tuli ja nyt valmistaudutaan talveen, vähän jännittää. Mutta odotan kyllä ensi kevättä jo innolla! Miten mahtaa käydä, ja sorrunko heti liikainnostukseen, tai hukunko esikasvatukseen, mitä en taaskaan aio tehdä…


Kesän aikana en paljoa pystynyt, kuin vaan kävellä ympäri pihaa, miettimässä ja suunnittelemassa. Ideoita on nyt aivan valtavasti! Niitä täytyy ihan oikeasti alkaa laittaa paperille. Piha täytyy mitata kunnolla, jotta voin talven aikana tehdä tarkat piirrokset tulevista kukkapenkeistä ja vesiaiheista, poluista ja kasvimaasta. Ja sitten on vielä yksi juttu…


Pihan koristelu saa ihan uuden vaihteen päälle, kun kaivan tuolta varastosta esiin siellä lojuvat betonisäkit… askarteluohjeita siis luvassa!

Vielä on kuitenkin syksyä jäljellä, sipulitkaat eivät ole vielä maassa, joten pysykäähän kuulolla, ei tämä tähän lopu!

Viime hetken välähdyksiä

Olen tässä jo hetken valmistellut pihaa talvikuntoon. Siivoillut työvälineitä, järjestellyt ruukkuja, laittanut talvisuojauksia paikoilleen. Olen henkisesti valmistautunut talveen. 

Kunnes yhtäkkiä keksin aloittaa vielä yhden kukkapenkin valmistelun! En edes katsellut pihaa mitenkään sillä silmällä, mutta yhtenä päivänä vain tulevan paviljongin vieressä näytti olevan paikka, joka huusi ”tähän kohopenkki!”. Sen muoto ikäänkuin nousi ihan silmille nurmen pinnasta. 

  
Penkin muoto on puoliympyrä, jonka takareuna rajoittuu pihan metsäisen osaan ja puihin. Keskellä takana on lehtikuusi, jonka juurelle olen istuttanut valkoisen kärhön. Toivottavasti siitä tulee runsas katseenvangitsija. Penkin etuosaan tulee kesäisiä kukkijoita, jotka viihtyvät paahteessa. Tämä kohta on nimittäin yksi aurinkoisimmista pihalla. Takaosaan suunnittelin pari pienempää havua ja muita puuvartisia kasveja, jotta penkin kasvuston liukuma olisi rajaton metsäisen osaan päin. 

  
Toisessa reunassa penkki rajoittuu tulevaan mansikkamaahan, joten kukkien sekaan voisi sillä puolella istuttaa myös värikkäitä hyötykasveja, kuten mangoldia ja papuja. 

Tämän kesän aikana olen huomannut, että maapohja tontilla on kivinen, tiivis ja melko ravintoköyhä. Maanparannus on siis aiheellista. Kohopenkit ovat siksi hyviä ainakin tämmöiselle laiskalle puutarhurille, kun maata ei erikseen tarvitse ryhtyä kääntämään. Ryhdyinkin penkinperustustoimiin taas kokeilumielellä: kasasin penkinpohjaksi ison kasan kuivia lehtiä. Seuraavaksi heitän sinne pollen parasta sekaan. Seuraavaksi kerrokseksi olisi parasta heittää multaa, mutta sen kaiken olen jo käyttänyt, enkä pelkästään tätä varten aio ostaa lisää. Joten heitän päälle pari säkkiä haketta, jotka vielä tuolla pihalla pyörivät. 

Tämä sekoitus saa muhia talven yli ja katsotaan, miltä se keväällä näyttää. Ensi keväänä on tarkoitus tilata isompi kuorma multaa kaikkia muistakin istutuksia varten, eiköhän siitä riitä tähänkin. 

Puutarhan alasajo

IMG_6088-0.JPG

Parin viimeisen viikon aikana olen tehnyt rauhalliseen tahtiin syystöitä. Rauhallisesti siksi, kun ei tuolla syksylläkään näytä olevan mikään kiire poistua. Olen tyhjennellyt ruukkuja ja valmistellut molemmat astioissa olevat puut. Kuivatin daalioiden mukulat ja vein kylmään varastoon. Toin pelargoniat sisälle ja leikkasin kultapiiskusta kuivuneet kukat pois. Olen myös laittanut ”uusia” perennoja valeistutukseen. Ostin siis jakotaimia Facebookista ja nyt on talvi aikaa suunnitella niille hyvät paikat. Tässä listaa uusista tulokkaista, joista jo yhteiskuvaa laitoinkin tuossa syyskuun puolella:
– kultapallo (kerrottu)
– tähtiputki
– balkaninkellokki
– kähäräsalvia
– akileija
– perhosorvokki
– isopiippo
– väriminttu
– helminukkajäkkärä
– täpläimikkä
– palava rakkaus
– pikkusydän (valkoinen)
– leimurakkaus
– monta erilaista keijunkukkaa

Huh! Kyllä siinä on taas istuttelemista. Lisäksi valeistutuksessa ovat puuliljan sipulit, joiden tuleva paikka ei nyt vielä valmistunutkaan. Kukkasipuleita en ole vielä yhtään laittanut, katsotaan, että laitanko edes ollenkaan.

Huonekasveille annoin viimeisen merilevälannoituksen ihan syyskuun lopussa, jospa ne sillä jaksaisivat talven yli. Kiinanruusun pistokkaat on ehkä ne arimmat.

Joulu lähestyy taas, olkaahan kuulolla adventtikisaa varten!

Syksyn monta nimeä

IMG_6002.JPG

Lueskelin juuri Hesarista syksyistä juttua. Syksyhän nyt on, ihan kalenteristakin katsoen. Lapissa on jo alkanut terminen syksy, sama on tulossa jo Etelä-Suomeenkin. Tiistaina on syyspäiväntasaus, josta alkaa kosminen syksy. Ja vauhdilla pimenevät illat. Loistavaa puutarhasäätä on ollut pitkälle asti, mutta jotenkin minä onnistuin taas myöhästymään: teen viimeiset perennaistutukset vasta ensi viikonloppuna… Yöpakkasiakin on jo luvattu. Sitten eletään taas sormet ristissä koko talvi.

Ensi viikonloppuna täytyy myös lopulta sulkea terassi ja siivota kasvimaa. Osa porkkanoista ei ihan ehtinyt kasvaa, mutta tämä vessapaperisiemennauha oli kyllä loistava kokeilu! Ei tarvinnut harventaa yhtään ja porkkanat kasvoivat juuri sopivalla etäisyydellä toisistaan. Tämän toistan ensi vuonnakin. Avomaankurkussa on valtavasti todella isokokoisia kurkkuja, täytyy varmaan heti huomenna kerätä kaikki pois. Tänään näin sopivasti telkkarista ohjeen pikaetikkakurkuille, voisin testata.

Ensi keväänä valitsen perunalajikkeen kyllä huolella, en ollut tämänvuotiseen satoon tai itse perunaankaan yhtään tyytyväinen. Rosamundaa tekisi mieli. Ja bataatit pitää muistaa jo heti vuoden alusta! Todennäköisesti pyörrän kaikki pyhät päätökseni esikasvatuksen lopettamisesta, joten en mieti sitä asiaa vielä ollenkaan.

Kompostin kanssa on taas ongelmia, sitä pitää nyt tässä syksyllä vielä ratkoa. Multaa sieltä kyllä tulee, mutta ihan se ei silti toimi niinkuin pitäisi. Hmph, en olisi luullut tämänkään olevan näin vaikeaa.

Taimimaailman venetsialaiset

image

Elokuu on mennyt ohi hurjaa vauhtia sateisten päivien seuratessa toisiaan. Nyt ei ole paljoa ollut tekemistä puutarhassa, on vain nautittu kukkivista daalioista ja kesäkurpitsan sadosta, muun muassa. Mutta nyt se sitten taitaa jo ihan kalenterinkin mukaan olla ohi. Kesä siis. Huomenna alkaa syyskuu.

Tänä viikonloppuna on jo hieman laitettu terassia kasaan, ei siellä enää samalla tavalla tule istuttua, kuin vielä vaikka parikin viikkoa sitten. Kynttilöitä kaivoin jo vähän esiin ja vähän syksyisiä tunnelmavalojakin tuli asenneltua. Tein risuista, pihlajanmarjoista ja pienistä ulkovaloista vähän asetelmaa pimeneviin iltoihin ja kirpeisiin syyspäiviin.

Vähitellen siirtelin myös ulkona kesää viettäneitä huonekasveja sisälle. Niitäpä olikin enemmän kuin ulos mennessä. Kiinanruusun pistokkaat ovat lähteneet hyvään kasvuun, yksi nuppukin on näkyvissä. Ja anopinhammas sekä joulukaktus ovat kasvattaneet itseään oikein hyvin.

Nyt sitten vähitellen täytyy ryhtyä puutarhan syyssiivoukseen. Nyt olen pitänyt huolta siementävistä kasveista, että eivät ihan liikaa leviämään. Viimeisiä perunoitakin on vielä nostamatta. Ja syyssipulit pitää laittaa harkintaan. Siis että ostaako vaiko eikö. Kaipa sitä jotain…