Tomaattien aika

Tänä vuonna päätin tilanpuutteen vuoksi hieman oikaista. Ostin kaikki tomaatintaimet valmiina. Päädyin kuuteen eri lajikkeeseen ja innoissani jo istutin ne kaikki paikoilleen kasvihuoneeseen. Koska työ haittaa vapaa-aikaa, niin pidetään sormet ristissä, että mahdolliset yöpakkaset ei vie kaikkia mennessään.

Ensimmäinen lajike on minitomaatti ’red rubin’. Se on tiivis- ja matalakasvuinen, joten se saa paikan ruukkupöydältä kasvihuoneessa.

Seuraava lajike on kirsikkatomaatti ’black cherry’. Tomaattien väri muuttuu siis kypsyessä tummaksi, melkein suklaan väriseksi.

Kolmas lajike on perusrunkotomaatti ’goldene könig’. Se tekee keltaisia ja makeita tomaatteja.

Neljäs lajike on suosittu kirsikkatomaatti ’gardener’s delight’. Se on runsassatoinen ja voimakaskasvuinen makea punainen tomaatti.

Viides lajike on luumutomaatti ’prunus’. Se tekee punaisia tomaatteja ja on ilmeisesti hyvin taudinkestävä lajike.

Ja kuudes lajike on pastatomaatti ’roma’. Kyseisen nimen tomaatti on saanut ihan ominaisuuksiensa mukaan. Se sopii hyvin ruoanlaittoon, koska on paksumaltoinen.

Kaikenlaisia herkkuja on siis tulossa! Seuraavaksi täytyy tutkailla säätiedotuksia ja mietiskellä, milloin uskaltaisi laittaa kurkut tulille.

Esikasvatus vesiviljelyssä

Sain viime syksynä lahjaksi Tregrenin Genie sisäpuutarhan, jossa ensin pidin yrttejä vesiviljelyssä kaupasta oston jälkeen, mutta myöhemmin päätin kokeilla siementen idättämistä vesiviljelyllä. Täytin kasvatussäiliön kosteutta pidättävällä Seramis-savirouheella ja heitin sekaan punabasilikan, suippopaprikan ja jonkun pikkuchilin siemeniä.

Basilikat itivät nopeasti, ihan parissa päivässä. Sirkkalehtiä ilmestyi joka päivä lisää näkyviin.

Sitten noin viikon päästä kylvöstä myös paprikat alkoivat itää, chilit antoivat vieläkin odotuttaa itseään. Mutta sitten tuli pysähdys. Hyvässä kasvussa olleet basilikat vain lakkasivat kasvamassa ja muutama jopa kuihtui tai näivettyi paikoilleen. Parin päivän päästä sama kävi parille paprikanalullekin. Mietiskelin, että mikäköhän tässä nyt oli vikana ja päättelin, että vesiviljelyssä ehkä ravinteiden tarve tulee esiin hieman aiemmin, kuin kylvömullan kanssa. Joten heitin veteen vesiviljelyyn tarkoitetun ravinnepussin.

Ja kappas! Parin päivän päästä kasvu jatkui taas. Basilikat ovat edelleen hidaskasvuisia ja suurin osa edelleen sirkkalehtivaiheessa, mutta paprikat innostuivat todella.

Ne rehevöityivät ja vahvistuivat hyvin. Basilikojen kohdalla veikkaan, että tällä hetkellä ongelman aiheuttaa lämpö, tai paremminkin sen puute. Kohtapuoliin nostelen tuosta nuo paprikat multapotteihin ja sitten kokeilen versojen idättämistä. Ehkä auringonkukkaa, retiisiä, hernettä. Basilikoja kokeilen sitten kesällä kasvihuoneessa uudestaan.

Kukkapenkki kaaressa


Viime syksynä päätin hetken mielijohteesta perustaa uuden kukkapenkin takapihalle. Keräsin maapohjaksi syksyn lehtiä, jotka saavat rauhassa muhia humukseksi. Tein kukkapenkkiin vain yhden istutuksen, ’Baby star’ klematiksen, jonka laitoin penkin takaosassa olevan vasemmanpuoleisen puun juurelle. Ajatuksena tietysti on, että se kasvaisi kiertymään kyseisen lehtikuusen ympärille tuomaan runsautta metsäiseen maisemaan. 

Pitkin talvea olen pomputellut ideoita kukkapenkkiä varten, tietysti ottaen huomioon valeistutuksessa olevat kasvit. Nyt kevään tullessa suunnitelmat ovat muuttuneet jo useaan otteeseen. Osa suunnitelluista kasveista ei ole selvinnyt talvesta ja valeistutuksessa olleista olen unohtanut nimiä, joten en ole varma, mihin kohtaan ne kannattaisi laittaa. Tyypillistä meikäläistä. 


Tänään oli niin loistava puutarhasää, että en malttanut olla tekemättä hieman hommia. Valjastin Ihmistaimen avuksi keräämään ja kuormaamaan multaa. Aloimme täyttämään penkkiä etureunasta lähtien, tarkoituksena istuttaa ensin matalakasvuisempia kasveja etualalle. Se olikin ajatuksena ihan kiva siihen asti, kunnes huomasin, että suurin osa aiotuista taimista saattaa kasvaa yli metrin korkuisiksi… :D Niin tyypillistä meikäläistä! Eli suunnitelmat muuttuivat taas lennossa. 


Lopulta penkkiin päätyivät (nyt aluksi) juuri paketista otetut päivänliljat ja kellukka, sisällä esikasvatuksessa olleet soihtuliljat, pari havua takareunoille, maksaruohoa, morsiusharsoa, joku oranssi silkkiyrtti, täpläimikkä ja perhosorvokki. Tilaa on vielä reilusti ja kasvejakin riittää, joten lisää hommia on tiedossa. Istutellessa ja isoiksi kasvavia taimia käsissä pyöritellessäni sain idean laittaa vanhan joustinpatjamme jousirunko kukkapenkin takaosaan puiden väliin. Molempia puita pitkin voisi kiivetä köynnös, joka saa myös poiketa jousille ja patjanrunko voisi siinä keskellä tukea korkeita kukkia, kuten salkoruusuja. Täydellistä! 

Sakuraa ja varkauksia

 
Jos olet seurannut Taimimaailmaa Facebookissa, olet varmasti huomannut harmistukseni koskien rusokirsikkaa. Viisi vuotta sitten, kun muutimme rivitaloon, ostin ensimmäiseksi puutarhaan rusokirsikkapuun. Seuraavana keväänä odotin ihanaa kukintaa, jota ei kuitenkaan tullut. Eikä seuraavana, eikä sitä seuraavana. Neljäntenä vuonna olin jo ihan epätoivoinen, koska olin varma, että puun on oltava jo kukintaikäinen, mutta mitään ei näkynyt. Tänä talvena ja keväänä tuli eteen asuntokaupat ja muutto. Ja tietysti se puu aloitti kukintansa heti seuraavalla viikolla, kun olimme saaneet asunnon tyhjäksi. Ihan vähän vaan harmittaa. 

No, tietysti heti, kun huomasin tämän käydessäni asunnolla, aloin miettiä puun siirtoa. Kukinnan ohi pitäisi odottaa ja mahdollisimman iso paakku kaivaa. Uusi paikka sille olisi jo heti tiedossa. Mutta epäilyttää vaan kovasti. Enkä tiedä, miten saisin sen kuljetettua. Joten ehkä täytyy vain luovuttaa ja ihastella sitä nyt viimeisen kerran ja vilkuttaa sitten hyvästit. 

Täysin tyhjin käsin en kuitenkaan pystynyt puutarhasta lähtemään. Puun juurella seistessäni silittelin särkynyttä sydäntä (joka aika hyvin kuvasti senhetkisiä tunnelmia) ja päätin kaivaa sen ylös. Sillähän on tunnearvoakin, ei sitä sinne voi jättää. Ja kotkansiipi sopii tosi hyvin metsäisen tontin tunnelmaan. Tulikellukka leviää hyvin, ei siitä huomaa, jos pala puuttuu. Ja keijunkukka, no se nyt vaan on ihana. 

Näiden ajatusten kanssa kyykin peppu pystyssä ja kaivelin taimia ylös. Vaikka piha on edelleen oma, niin silti oli kamalan syyllinen olo ja tuntui kuin olisin ollut taimivarkaissa. Ja vielä kirkkaassa päivänvalossa!

Kasvukausi käytössä

20140713-144418-53058625.jpg

Suomessahan kasvukausi on noin karkeasti huhtikuusta lokakuuhun. Hyvin karkeasti. Huhtikuussa on esikasvatusta ja huonekasvit virkistyvät. Tätähän tapahtuu jo maaliskuunkin puolella, mutta varsinaisesti valoa on riittävästi kasvuun huhtikuusta eteenpäin. Ja lokakuuhun asti kukat kukkivat ja myöhäisintä satoa voi korjata. Sitten iskee routa. Näin siis suotuisimmassa tilanteessa. Periaatteessa siis tämän aikavälin sisällä voi tehdä mitä vaan kasvattamiseen, kukkiin ja puutarhaan liittyen. Kasvukauden alussa vain pitää muistaa maan lämpeneminen ja lopussa roudan vaikutus juurtumiseen.

Minä olen puutarhuroinnissani jonkin verran seuraillut suosituksia istutusajankohdista, mutta pääasiassa pidän sääntönä sitä, että milloin vaan kasvukauden aikana voi istuttaa, kunhan kasvi ehtii juurtua hyvin ennen routaa. Tämä koskee siis niin puita, pensaita kuin perennojakin. Tänä vuonna näyttää siltä, että tätä sääntöä tulee noudatettua loppuun asti.

Sain nimittäin uusia taimia. Lyhtykoison pihalle ja anopinhampaan sisälle. Voi olla, että taimikassissa on vielä jotain muutakin, en vain nyt muista sitä. Lisäksi aikomuksenani on laittaa vielä porkkanaa kasvulaatikkoon. Ja perjantaina istutin uuden satsin mangoldia tulemaan. Kaikki kasvuvoima käyttöön!

Puutarhan pelikortit

20140618-201715-73035440.jpg

Tämä oli ehkä sään puolesta huonoin mahdollinen hetki ostaa uusia taimia puutarhaan, mutta kun halvalla sai… Tarjoustalon alelaari houkutteli kompostikuiviketta hakiessa niin, etten voinut vain kävellä ohi. Pari unikontainta (mukavan värikkäät sekoitukset), pari akileijaa (vaikka olenkin nyt kuullut niiden olevan aika leviämisintoisia) ja pari uutta keijunkukkaa nykyisten lisäksi. Ai niin, ja tuo keltainen kakkaratyyppinen kukka, unohdin jo sen nimenkin. Vähän lisää väriä, sopiva vastaväri noille akileijoille.

Nämä ovat ihan mukavaa täydennystä, kunhan vaan uskaltaisin laittaa ne maahan asti. Yhden yön ja päivän jo pidin arimpia kasveja harsotettuna ja daaliat sekä paprikat lisäksi terassille nostettuina. Daalioissa huomasin hieman kirvaongelmaa ja yhdessä ruukussa oli myös muurahaisia niitä vahtimassa. Mikä on mielestäni ihme, koska ruukuissa on kyllä näillä sateilla riittänyt kosteutta. Ja en tiedä johtuiko kylmästä vai kirouksesta, mutta yksi jaloleinikin taimi kuoli ja kuihtui pois. Pari on vielä jäljellä.

Paprikoissa oli mielestäni ekat kukat tulossa, samoin avomaankurkussa. Toiveajatteleva silmäni oli näkevinään myös yhdessä daaliassa nupun aihion, mutta sitä se vaan taitaa olla, toiveajattelua. Ei se näin viileällä ilmalla muuta voi ollakaan.

Karkureita ja kirjaoppia

20140518-220208.jpg

Tänään on ehditty kaivella maata karkureiden perässä ja hämmästellä lämmön vaikutuksia. Rohtosormustinkukka oli jo viime syksynä kasvattanut erikoisiin paikkoihin uusia alkuja, joten siirtelin niitä tänään asiallisemmille mullille. Lisäksi nukkapähkämöstä löytyi yksi karkuri todella oudosta paikasta, jota piti kyllä hetken ihan ihmetellä. Siirsin senkin uuteen penkkiin löytämään itsensä.

Kaivelin vielä lopuksi yhtä ”jäte”multakasaa, johon olin kipannut jotain vanhoja multia odottamaan jatkokäsittelyä. En enää muista miksi sitä kaivelin, mutta sieltä pilkisti kolme sirkkalehtistä alkua, joita en tunnistanut. Yhdessä oli ihan kuin pieni sipuli vielä juuren alussa kiinni, mutta en tunnistanut sitäkään. Alut kiinnostivat kuitenkin niin paljon, että nostin ne ylös ja lykkäsin ruukkuun. Nyt sitten vain odotellaan, mitä sieltä tulee.

Ruukuista onkin tänään asiaan vähän enemmänkin. Sain lahjaksi kirjan: ”herkullista satoa ruukuista”. En ole vielä sitä sanasta sanaan lukenut, mutta jo selailusta sain ideoita kokeilla itsekin kaikenlaista. Istutin kahteen pikkuruukkuun fenkolia ja kahteen mangoldia. Eilen taisinkin jo mainita herneet. Kirjassa käydään läpi onnistuneen sadon kasvatusta kokonaan ruukuissa, marjapensaat mukaan lukien. Siellä on vinkkejä ”helppoon” hyötyviljelyyn (mm. salaatit ja yrtit) ja vähän vaikeampaan (sitruspuut ja muut talvehtivat). Vaikuttaa kyllä todella mielenkiintoiselta!

Jo istutetuissa ruukuissa vilahtaa myös elämää: yksi lämmin päivä riitti puhkaisemaan mullan yhdeltä rohkealta (todennäköisesti) jaloleinikiltä.

Ja yksi sammakko on palannut!

Istutuksia

pelargonia by niini

Nyt olen uskaltanut jo laittaa uloskin kasvamaan taimia. Olen saanut kaikki kasvilavat siirrettyä ja yhteen niistä istuttelin erilaisia yrttejä: kanelibasilikaa, sitruunamelissaa, suolaviiniheinää, persiljaa, oreganoa ja ruohosipulia. Kaikki nämä ovat valmiita taimia, nyt en laittanut siemenestä. Vaikka vielä on lavassa niillekin tilaa… :D Ruohosipuli on monta vuotta vanha taimi, jonka irrottelin raparperiköntsästä irti, kun nostin sen kohopenkkiin. Oregano oli yllätyksekseni hengissä talven jäljiltä, joten siirsin sen vain tuoreeseen lavaan. Vielä haluaisin ainakin tilliä, salaattia ja pinaattia, ne tulevat sitten siemenestä.

Sitten perustin ruukkupuutarhaa: ostin aiemmin neljä isoa savi/terrakottaruukkua, joihin nyt istutin puutarhamessujen ostoksia. Yhteen ruukkuun tuli keskelle valkoinen lukinlilja (hymenocallis festalis) ja ympärille mustaa koreatörmäkukkaa (scabiosa atropurpurea ’black knight’). Minulle selvisi vasta istutuksen jälkeen, että lukinlilja on oikeastaan huonekasvi ja sen voi siis talvehdittaa sisällä. Katsotaan lähteekö se nyt ollenkaan kasvuun tuolla ulkona. Seuraavaan ruukkuun laitoin yhden daalian mukulan (dahlia ’mystery day’) ja ympärille samaa koreatörmäkukkaa. Kolmanteen ruukkuun tuli kymmenen jaloleinikin mukulaa (Ranunculus ’asiaticus mix’). Kolmas kerta toivottavasti toden sanoo näiden kanssa… Ja neljänteen ruukkuun laitoin kaksi kaunopunahatun (echinacea purpurea) mukulaa ja ympärille valkoista tuoksupielusta. Toivottavasti kaikki lähtevät kasvuun! Kukkatarhaan mahdutin vielä muutamat syysleimun mukulat ja uuden pasuunakukan taimi on myös saapunut. Kyllähän tässä alkaa hommaa olla! Perunat pitäisi myös laittaa pian maahan :D

P.S. Kuvassa oleva pelargonia odottaa punaisen kaverinsa kanssa vielä istutusta :)

Kevään merkkejä

Kevään merkkejä by niini

Tänään taas pyllistelin puutarhassa. Löysin mukavia kevään merkkejä sekä jotain outoa. Mansikat puskevat kovaa vauhtia uusia alkuja esiin, raparperin molemmat alut ovat hyvässä vauhdissa ja esikot kukkivat. Pionit pilkistävät maasta! :) Jokohan ne molemmat kukkisivat tänä vuonna. Viime vuonna vain ’Sarah Bernhardt’ kukki yhdellä isolla kukalla (kuivatti toisen nupun), mutta ’Karl Rosenfield’ ei saanut paria nuppuaan alkua pidemmälle.

Se outous, jonka huomasin, oli laajalle levinnyt kasvusto jotain siemenestä nousevaa alkua. Ihan kuin yksittäisiä heinänkorsia puskisi maasta. Suuren osan päässä näkyi vielä tumma pyöreä siemen, josta ne ovat lähtöisin. Näin tarkemmin ajatellen ne voisivat olla unikonalkuja, mutta se siemen oli ainakin 10-kertainen. Tietysti varmaan turvonnut kosteudesta. Noh, tilanne on seurannassa :) Kaikenlaisia perennanalkuja pilkisti sieltä täältä, eli ei se puutarha nyt sitten olekaan ihan kokonaan mädäntynyt :)

Iloisesti Pihalla! :)

Muurikello by niini

Tänään oli taas ahkera puutarhapäivä. Ihana aurinko ja lämpö houkutti paljon kavereita seuraksi: nokkosperhosen, mehiläisen, leppäkertun sekä hämähäkkejä, kaksi isoa kuoriaista ja muurahaisia. Jälkimmäisistä en ollut niin innoissani…

Lumet ovat kokonaan sulaneet, pientä länttiä hyötytarhan puolella lukuunottamatta. Kiertelin taas jokaisen kasvipaakun luona katselemassa ovatko ne hengissä :D Mansikat ovat, siellä oli jo huimaa kasvua! Taidan irrotella niistä taimia jaettavaksi. Raparperi elää! Kaksi punaista ja ryppyistä lehdykkää kovasti jo ponnisti maasta aurinkoa kohti. Samassa juuripaakussa mukana tullut ruohosipulikin näytti hyvinvoivalta. Tarhapiiskusta näkyi jo alkuja, lemmikki näytti elävältä ja rohtosormustinkukan epäilen olevan elossa. Purppurakeijunkukka ja nukkapähkämökin vaikuttivat selvinneen, jälkimmäinen on vain hieman vallannut alaa liikaa… Täytyy jakaa sitäkin maailmalle.

Loput tulppaanit ovat nyt saaneet olla rauhassa, vaikka ensin näyttikin siltä, että hiirulainen olisi löytänyt kiertotien valkosipulien ohi. Mutta tänään huomasin tilanteeseen uuden käänteen: viime vuonna syödyistä kirjopikarililjoista on noussut uusia alkuja ylös, vaikka en sitä ikinä olisi uskonut :o Katsotaan, miten niille tänä vuonna käy.

Istuttelin kallan mukulat ruukkuihin, jaloleinikit odottelevat vielä sopivaa paikkaa, samoin kuin kuvassa oleva muurikello. Paljon oli elämää auringon alla, tästä se puutarhakesä taas alkaa :)