Loppiaishommia

Loppiaisviikonloppuna aukeni pitkästä aikaa lyhyt aikaikkuna, jolloin ehdin taas mietiskellä puutarhahommia ja oikeasti myös tehdäkin jotain. Loppusyksyn töihinpaluun jälkeen on ollut hiukan tiukkaa sovittaa pimeisiin iltoihin tai sateisiin viikonloppuihin mitään muuta kuin kotihommia ja lepoa.

Mutta nyt tosiaan jo aamusta alkaen päivä lähti mukavasti liikkeelle. Taivas kajasti valoa, oli poutaa ja pilvetöntä, muistin auringon olemassaolon.

Edellisessä kirjoituksessa kerroinkin valkosipulien istutuksesta, mutta ei päivän puutarhahommat siihen jääneet. Ihan loppusyksystä sain ystävältä etuaikaisen joululahjan: neljä ruusuntainta ja pari perennaa. Ajan puutteen vallitessa huolehdin hieman, että miten ehdin saada ne turvaan talvelta. Päätin, että en istuta taimia ollenkaan vaan hautaan ne talviturpeeseen horrostamaan.

Noh, koska pakkasta ei tullut, en voinut vielä laittaa niitä turpeeseen, ettei mitkään ikävät taudit jää muhimaan kosteaan multaan. Ruusut ovat odottaneet kärsivällisesti ja jopa yrittäneet työntää uusi lehtiä. Nyt kuitenkin oli pakkasta luvassa pidemmäksikin aikaa, joten valmistelin ne nukkumaanmenoa ajatellen.

Laitoin ruusupurkit makuulle yhteen kasvilavaan, jotta maan läheisyys suojaa niitä enemmän, kuin pystyasennossa. Sitten jätin ne odottelemaan seuraavan yön pakkasia, jotta saisin laitettua turpeen päälle.

Viimeisenä hommana lähdin taas kokeilulinjalle. Syksyllä ostamani Tregrenin yrttikasvatusalusta pääsi uusiin hommiin siemenlauttana. Ajattelin kokeilla onnistuisiko alustalla idätys ja/tai vesiviljely.

Laitoin ruukkuosan täyteen Seramis-savirouhetta, jonka kastelin valmiiksi. Sitten ripottelin yhteen nurkkaan punalehtisen basilikan siemeniä, toiseen kaupan suippopaprikasta otettuja siemeniä ja kolmanteen jonkun pienen ja miedon chilin siemeniä. Siirtelin rouhetta niin, että siemenet jäivät hieman pinnan alle. Pienellä jännityksellä jäin odottamaan. Ja kas! Tänään huomasinkin savirouheen seassa jotain uutta:

Basilika on itänyt! Vuoden ensimmäiset sirkkalehdet bongattu!

Tästä on hyvä jatkaa.

Advertisement

Haudan ryöstö

Yritin jo aiemmin tällä viikolla käydä kaivelemassa sitä hautaa, johon laitoin syksyllä kokeilumielessä talvehtimaan pari ruukkua sekä pätkät viiniköynnöstä ja köynnöshortensiaa. Silloin oli vielä liian märkää ja siirtelin vain lehtiä siitä päältä pois. En edes löytänyt sieltä mitään ja aloin epäillä itseäni, että olenkohan vain kuvitellut kaiken. Tänään yritin uudestaan ja menestys oli hieman parempi. 

  
Yhtäkkiä lehtiä siirrellessäni silmiin pisti jotain punaista ja yhden ruukun reuna. Nostin ruukun haudasta ylös ja yritin kovasti muistella, mitä siinä viime vuonna oli :D Tässä ei ollut keijunmekkoa, eikä muistaakseni myöskään verenpisaraa. Nämä alut taitaa olla köynnöspinaattia! Jee, ne selvisivät!

Löysin myös kaksi muuta ruukkua, joista toisen tunnistin keijunmekoksi ja toisen muistelen olevan verenpisara. Näissä kummassakaan ei näy mitään alkuja, mutta nostin ne nyt esiin ja aurinkoon. Kädet osuivat myös kolmeen muuhun ruukkuun, sinisarjaan ja kahteen syklaamiin (muistaakseni). Sinisarja näyttää kärsineeltä, lisäksi sen ruukusta pilkisti kastemato. Ei vaikuta hyvältä. Epäilemäni syklaamit näyttävät myös aika maatuneilta. Katselen kuitenkin hetken, mitä niille käy. 

Köynnöksistä en löytänyt jälkeäkään! Haudasta pilkisti kaksi hyvin pitkävartista vartta esiin, mutta ne muistuttavat liikaa vieressä kasvavia tuoksuvatukoita, että en uskalla toivoa suuria. Yhden kiemuraisen oksan löysin, joka voisi olla köynnöshortensiaa, mutta mitään muuta ei osunut käsiin. Harmi, mutta nyt täytyy vaan ottaa opiksi ja yrittää joskus uudestaan. 

Aivopieruja puutarhassa

   
Hmm. Viime syksynä sain hirmu hyvän idean kokeilla erilaista talvehdittamistapaa muutamille kasveille. Nyt olen tajunnut ajatukseni mahdottomuuden ainakin yhden kasvin kohdalla. 

Hautasin siis muutamat kokeilukasvit tässä kirjoituksessa kuvaillulla tavalla vanhan avokompostin viereen. Nyt viikonloppuna tajusin esikasvatettavia siemeniä selatessani, että esimerkiksi se sinisarja ja verenpisara pitäisi nyt ottaa esikasvatuksen sisälle, jotta ne saisivat hyvän lähdön kesään. 

Mutta nehän ovat nyt siis siellä lumen alla. Jäässä. En voi mennä hakkaamaan sitä hautaa auki vain kahden kukan takia, koska sitten muiden talvehtiminen vaarantuu. Joten eipä ne nyt sitten pääsekään aikaisempaan vauhtiin esikasvatuksen avulla. Öh. Miten tässä nyt näin pääsi käymään :D Eipä kyllä käynyt mielessäkään silloin syksyllä. 

Lisäksi olin aivan varma, että vein myös keijunmekon ruukkuineen kyseiselle hautausmaalle ja se nyt ainakin pitäisi saada esikasvatukseen! Muutenkin hidas kasvamaan, niin sitten homma venyy jonkun hajamielisen puutarhurin takia. En löydä itseltäni mitään kirjallista merkintää keijunmekon kohtalosta. Toivottavasti se ei kuitenkaan loppusijoittunut kompostiin…

Operaatio hautausmaa

Winter is coming. 

Talvi on puutarhurille ikävää aikaa siinä mielessä, että täällä Suomessa se tarkoittaa käytännössä pakkolomaa. Ja puutarhuroinnissa osa asioista pitää aloittaa aina alusta, jos ei ole kaikille talvenaroille kasveille sopivaa talvehtimispaikkaa. Osa kasveista selviää mukuloina, joitakin voi pitää huoneenlämmössä, mutta jos lukumäärä on suuri, niin on keksittävä jotain muuta. 

Ja nyt, minä kokeilen jotain muuta. Olin kuullut aiemmin, että kesäisin ruukuissa pidettäviä kasveja joku on onnistunut talvehdittamaan menestyksekkäästi, mutta en ole lotkauttanut korvaani sille tarkemmin. Nyt siementaimiruukkuja ja muutamia muita jakotaimia sekä muita ”kesäkukkia” on sen verran, etten saa kaikkea mahtumaan sisälle. Joten selvittelin asiaa. 

Sain selville, että ruukuissa kasvavia kasveja voi haudata (ruukussaan) maahan ja sillä tavoin talvehdittaa ne. En ihan keksinyt miten tämä tapa eroaa siitä, että antaisi olla vain maassa ja peittelee, mutta kokeillaan. 

  
Valitsin kokeiluun leikkuutaimina saadut köynnöshortensiat (jotka ovat olleet juurtumassa), leikkuutaimina saadun viiniköynnöksen pätkän (joka ei ehtinyt juurtua), verenpisaran, sinisarjan, sekä kaksi syklaamin mukulaa. Kokeilu ei saanut hyvää alkua ainakaan sinisarjan kohdalla, joka ehti jo hieman paleltua…

Asettelin leikkuutaimet kuopan pohjalle, sitten ruukut vierekkäin kyljelleen. Näin siksi, että mahdolliset ylimääräiset vedet eivät jäisi ruukkuihin seisomaan. Heittelin päälle puolivalmista kompostia paksuhkon kerroksen erityisesti ruukkuosien päälle, en niinkään kasviosien päälle. Ja lopuksi peittelin koko kasan vielä puista pudonneilla lehdillä. 

Ja nyt sitten vain jännitetään. Varmaan käyn vielä heittelemässä lisää lehtiä, jotta pakkaseristys on varma. 

8. luukku aukeaa

Tajusin tänään aika myöhään päivällä, että on toinen adventti. Ajankulu on tuntunut jotenkin hassulta; toisaalta tuntuu, että tätä joulukuuta on menty eteenpäin jo vaikka kuinka pitkään, mutta silti ollaan vasta kahdeksannessa päivässä. Ja taas toisaalta tuntuu, että koko joulu junnaa paikoillaan, eikä tästä päästä eteenpäin ollenkaan. Ööh, mitenhän tämä nyt menee. Jospa otetaan tänään epäonnen ja sekaisin olevan pään vastapainoksi vähän onnistumisia puutarhasta!

Kalenteriluukusta paljastuu lukinlilja, joka oli kasvatuksessa ensimmäistä kertaa. En ollut viime keväänä kuullut tai edes nähnyt kyseistä kasvia ennen Kevätmessuja, mutta se näytti paketin kyljessä niin hienolta, että valitsin sen pelkän kuvan perusteella. En siis ottanut kasvista mitään etukäteen selville. Yleensä se tietää ongelmia…

Mukulapussin kyljessä oli kuvallinen istutusohje, toimin sen mukaan. Ja vasta sitten mietin, että mitä tulikaan tehtyä. Selvisi, että pitää talvehdittaa sisällä (onneksi laitoin ruukkuun) ja sitä voi käsitellä huonekasvien tavoin. Tai amarylliksen tyylisesti. Noh, odottelin kasvua ja niinhän sitä tulikin, hienoa ja kaunista kukintaa myöden. Voi olla, että talvettaminen menee vähän vinksalleen, unohdin ottaa mukulan ajoissa sisälle… Hups. Se onkin sitten ihan toinen juttu.

2. luukku paljastuu

Jos viime vuonna tähän aikaan oli jo kuukausi luotu lunta ja kahlattu kinoksessa, niin nyt on ihan toinen meininki. Tällä hetkellä paistaa aurinko, tosin on sitä sadettakin riittänyt. Vaikka joulukuun alkaminen tuo edes vähän sitä talven ja joulun tunnelmaa, niin ei se kyllä ulos katsoessa kauheasti lämmitä. Ei ole edes kunnon kuuraa. Mustaa jäätä ja pelko p*rseessä, että milloin tulle vedettyä semmoiset lipat, ettei tarvitse ulos hetkeen mennäkään. Jospa kohta saataisiin vähän toisenlaista maisemaa, toivo elää!

Ja nyt tämän tunnelmanluonnin jälkeen siirrytään kalenteriin. Toisen luukun takaa löytyy vähän jatkoa eiliselle. Jos en ole onnistunut daalioiden kanssa, niin toinen epäonnistumiseni liittyy pasuunakukkaan. Muuttaessamme tähän kotiin pasuunakukan taimi oli yksi niitä ensimmäisiä puutarhaostoksia, joita ostin. Myöhemmin näin yhdellä naapurilla valtavan kokoisen pasuunakukan, ja vielä samanlaisen kuin itse olin ostanut. Hymy levisi ja kuvittelin, miten omanikin tuosta nousee suureen kukoistukseen.

Ja sitten tuli talvi. Ja tuli ongelma. Etsin ohjeita talvehdittamiseen, mutta en löytänyt yhtä ja oikeaa. Toisissa neuvottiin leikkaamaan ja toisissa ei. Toiset käskivät pitämään pimeässä ja toiset vain viileässä. Ota tuosta nyt sitten selvää. Joten vein kukan viileään viherhuoneseen ja peitin paperipussilla. Leikkasin seuraavana keväänä vähän ja laitoin pistokkaat jakoon (virhe!). Taimi ryhtyi kyllä vauhdikkaaseen kasvuun, mutta kesän aikana se jotenkin taantui ja pudotteli lehtiään. Jostain muistan silloin googlettaneeni, että siinä on todennäköisesti jotain punkkeja, jotka yritin hävittää, mutta seuraavaa talvea se ei enää selvinnyt. Joten ostin uuden taimen. Se oli jo saapuessaan suurempi kuin edeltäjänsä, mutta näivettyi hyvin nopeasti ja nyt syksyllä sisään nostaessani se kuivui kasaan parissa päivässä. Olin lievästi ilmaistuna pettynyt.

Ja nyt mietin, että mitä pitäisi tehdä. Hankkiako taas uusi vai luovuttaa ja uskoa, että tämä kukka ei ole minua varten. Ja käydä salaa ihailemassa naapurin jättiläistä. Nyyh. Tässä kuva siitä ensimmäisestä taimesta kaikkein loisteliaimmassa vaiheessaan silloin ensimmäisenä kesänä: