Kasvihuoneen kuulumisia

Tällä hetkellä olen kyllä iloinen kasvihuoneestani. Tällaisen kesän jälkeen sato-odotukset olisivat varmaan nollassa, mutta nyt huoneen suoja on pelastanut edes jotain. 


Alkukesästä kylmät ilmat pysyivät sen verran loitolla, että kurkut eivät kuolleet vaikka kasvu olikin minimaalista. Tomaatit eivät ihan niin helposta hätkähtäneet, mutta mietin jo silloin lopputulosta, kun pölyttäjät olivat melko vähissä. 


Välillä oli parempia päiviä ja auringon vaikutus tietysti kertaantui kasvihuoneen sisällä. 


Uskaltauduin laittamaan maissit kasvamaan kasvihuoneen ulkonurkille saaveihin, paikka keräsi kuitenkin jonkin verran lämpöä. 


Tomaatit innostuivat kasvamaan, mutta paprikoilla ja kurkuilla kasvu jumitti edelleen. Kasvihuoneen sisällä olevat yrtitkin tuntuivat olevan jotenkin seis. Toin sisältä kaksi avokadon kasvatuskokeilua kasvihuoneen lämpöön ja valoon, mutta niistäkin toinen meinasi polttaa lehtensä. Ehkä olisi pitänyt karaista niitäkin ensin. 


Tomaatit kukkivat ja raakileita tuli paljon. Kurkuilla ja paprikoilla ei mitään. Yrtit alkoivat vähitellen kasvaa ja tuuheutua. 


Ja sitten yhtäkkiä homma repsahti! Tomaatit alkoivat rehottaa niin, ettei melkein läpi nähnyt. Raakileita roikkui joka paikassa ja kukkia tuli koko ajan lisää. Latvat alkoivat hipoa kattoa. Oli pakko aloittaa jo karsinta. 


Karsin alalehtiä reilulla kädellä, katkaisin latvat, siivosin valtavasti varkaita. Roskakasa kasvihuoneen lattialla oli valtava. Kottikärryllisen lehtijätettä vein kompostiin. 


Samalla huomasin, että paprikat olivat alkaneet kukkia. Nuppuja ja kukkia oli paljon. Kurkutkin olivat ottaneet kasvupyrähdyksen, niissäkin näkyi nuppuja. Pesusienikurkut kylläkin kärvistelivät edelleen. 


Ja nyt ollaan tilanteessa, että ”kesä” alkaa vähitellen loppua. Aika meinaa loppua kesken. Pihvitomaatti kasvattaa lapsosia, mutta kovin pieniä ovat vielä. 


Paprikaa on tulossa, mutta epäilen, ehtivätköhän kypsiksi asti. 

Kurkku kukkii, en tiedä miten pölytyksen kanssa käy. Sormet ristissä, että tämä on partenokarppinen lajike. 


Tomaatit ovat alkaneet punertua, sieltä saan kyllä jotain maistiaisia. 

Maissit olivat hieman ongelma. Niille oli ollut liian viileää ulkona. Vielä ei edes näkynyt tähkäpäitä. Pyysin Teknistä tukea nostamaan ne kasvihuoneeseen sisälle, jospa vielä ehtisi pelastamaan jotain. 


Kahden päivän jälkeen latvoista alkoi pilkistää ylläreitä! Toivo elää siis!


Kyllä tätä kuitenkin voi sanoa melkolailla onnistuneeksi ensimmäiseksi kasvihuonekesäksi. Ei ole tapahtunut mitään suurempia katastrofeja, jotain satoa tulee ja paljon on opittu ensi vuotta ajatellen. Olen oikein tyytyväinen :)

Mainokset

Tomaatit kaupasta roskikseen 

Vähän hämäävä otsikko ehkä, koska nyt voisi luulla, että komposti on saanut täytettä. Mutta ei! Maltahan mielesi. 

Tänä vuonna en ostanut tomaatinsiemeniä kaupasta, vaan ihan tomaatteja syödessäni päädyin valikoimaan lajikkeen. Tykkään eniten miniluumutomaateista ja joistakin kirsikkatomaateista, joten valitsin kaksi parhaimman makuista tomaattia ja aloin taas kokeilemaan. 


Viipaloin kahdesta eri tomaatista viipaleita, joissa oli siemenet kiinni. Laitoin ne kostean mullan päälle ja peittelin kevyesti mullalla. Ja sitten odottelin. Ajatuksenahan tässä on se, että luonnossakin se hedelmäliha on sitä siemenen ravintoa, sillä se emokasvi turvaa lapsukaisensa maailmaan lähdön. Hedelmän pudotessa maahan yleisin tapahtuma taitaa olla se, että hedelmäliha siemenen ympärillä tarjoaa sopivan kostean itämispaikan, jotta alkujuurella on hyvä paikka juurtua. Ellei tietysti tarvita vielä matkaa jonkun eläimen suoliston läpi, mutta se onkin jo sitten toinen tarina!

Ensin ei tapahtunut mitään. Sitten tapahtui jotain. 


Osa viipaleista alkoi kasvaa. Vähän eri tavalla kylläkin, mitä olin ajatellut. Jatkoin kuitenkin vielä kasvattamista ja vedellä sumuttelua, pakkohan tämä nyt oli katsoa loppuun asti. 

Ja sitten alkoikin tapahtua. 


Sieltä ne pienet ponnistavat! Viidessä viipaleessa oli elämää. Ja viidessä taas sitä vääränlaista elämää. Ainakin siis tätä kasvatuskokeilua ajatellen. Toisen tomaatin siemenet itivät, toisen ei. Enkä tietenkään muistanut, kumpi oli kumpi. 


Annoin alkujen kasvaa sirkkalehtiin asti ja ihan hitusen yli ja sitten koulin ne omiin potteihinsa. 


Nopeasti taimet kasvoivat ja vahvistuivat. Kaikki eivät selvinneet tästä pidemmälle, viisi vahvinta selvisi jatkoon. Ja yksi teki vielä yllärin, kun se alkoi kasvattaa tyven viereen vielä toista taimea. En tiedä oliko multaan tullut joku piilosiemen, mutta niin vain sieltä alkoi tomaatti kasvaa. Eli kuusi tomaattia kaiken kaikkiaan. 

Tämähän on jo ihan huipputulos minun esikasvatuksiani muistellen, viime vuonnahan kävin ihan suosiolla hakemassa taimistolta valmiit taimet. 


Mutkiakin oli matkassa, kun kevät tuli todella keikkuen, lämpötilat laahasivat ja tomaatit kärvistelivät ikkunalaudalla. Kaksi taimista alkoi käpristellä alimmaisia lehtiään ja niihin ilmestyi laikkuja. En löytänyt mitään ötököitä niistä, mutta laitoin ne varmuuden vuoksi karanteeniin, ettei kaikki menisi kerralla, jos se olisi jotain tarttuvaa. 

Jälkikäteen olen päätynyt siihen tulokseen, että nämä kaksi pioneeria ikkunalaudan eturivissä taisivat saada vähän liikaa aurinkoa ja vähän ”kärventyivät”. 


Vihdoin päästiin vaiheeseen, että pääsin karaisemaan tomaattejani ulkoilmaan. Tai ei ihan ulos kuitenkaan, vaan kasvariin, aina kun lämmöt nousivat yli kymmenen asteen. Jännityksellä seurasin lämpötiloja ja roudasin potteja edestakaisin, sisään ja ulos. Kauhean honteloilta näyttävät tuossa!


Ja lopulta, pitkällisen metsästyksen jälkeen löysin sopivat istutusastiat, joihin pääsin karaistuneet ja vahvistuneet tomaattini istuttamaan. Otsikon mukaisesti roskikseen! Olin suunnitellut hieman erilaisia astioita, mutta päädyinkin Ikean euron roskakoreihin, jotka ovat ihan nappivalinta minun tomaateilleni. 


Ja nyt ne ovat jo hervottomia puskia, jotka kukkivat, että kaipa tätä voi jo onnistumiseksi sanoa, vaikka satoa vielä hetki odotellaankin. 

Viimeinen ongelma ilmeni kasvihuoneeseen siirtyessä, kun tajusin, ettei minulla ollut hajuakaan siitä, millä tavalla näiden tomaattien on tarkoitus kasvaa. Siis, että ovatko pensastomaatteja vai runkotomaatteja. Jaoin taimet puoliksi ja nypin toisesta puolesta varkaat pois ja kasvatan runkoversioksi ja toisen puolen annan rehottaa pensaana. Katsotaan, kumpi tapa tuo enemmän satoa. 

Chilinoviisi puuhissa


Olen ensimmäistä kertaa kasvattamassa chiliä. Ja ihan pihalla koko asian kanssa. 

Kaikki lähti siitä liikkeelle, kun Ihmistaimi innostui jostain Pikku Kakkosen ohjelmasta ja kiinnostui chilistä. Yritin selittää lapselle, että maku ei ihan ole hänen suosimiaan, mutta kiinnostus oli ja pysyi. Hänelle selvisi, että chiliä voi kasvattaa kotona, joten ei muuta kuin siementen hankintaan. 

Sain käsiini muutaman siemenen ja laitettiin ne esikasvatukseen. Versoja lähtikin pari tulemaan, mutta jostain syystä ne eivät kestäneet ja kuihtuivat pois. Ottaen huomioon, kuinka hyvä (todella huono) olen tämän esikasvatusasian kanssa, en ollut itse yhtään yllättynyt. 

Mutta mitäpä äiti ei lapsensa eteen tekisi. Hain taimistolta yhden valmiin chilin taimen ja jatkoimme kasvatusta siitä. Tiedän, että pitäisi olla lämpöä ja lannoitusta ja mitä vielä, mutta tilat ja mahdollisuudet rajoittavat toimintaa sen verran, että nyt mennään ”luomuna” eteenpäin. 

Chilin taimen kanssa ostin itselleni yhden tomaatin. Kasvihuoneen pystytyksen kanssa on hieman teknisiä ongelmia, joten mieleen alkoi hiipiä pieni paniikki, että mihin saisin nämä taimet laitettua mahdollisimman pian. En keksinyt mitään muuta kuin ikkunalyhdyn. Tuumasta toimeen ja multaa ruukkuun. 

Tomaatista tiedän sen verran, että se on aika juoppo, mutta chilin kanssa olen tosiaan aivan pihalla. Siinä se nyt nököttää omassa ruukussaan samassa tilassa tomaatin kanssa. En edes tiedä kestävätkö olla noin lähekkäin toisiaan. 

Kuulisipa joku puutarhatonttu epätoivoni ja antaisi edes yhden chilin kasvaa, niin se riittäisi. Mutta miksi minulla on tunne, että tämä seikkailu ei vielä loppunut tähän?