Ötökkäinvaasio

Tänä keväänä olen huomannut, että erilaisia ötököitä (kirvoja, toukkia, itikoita…) on ollut todella paljon. Melkein joka kasvissa on joku kirva, äkämäpunkki tai muu öttiäinen. Tietysti tämän puutarhan kanssa minulla on kokemusta vain yhden edellisen kasvukauden verran, mutta en kyllä muista tällaista invaasiota muutenkaan. 

Kaikki alkoi siitä, kun huomasin Facebookissa keskustelun lumipalloheisistä. Näin kuvan papukirvoista ja niiden talvehtimispaikasta silmujen hangoissa. Viime vuonna en huomannut heisissäni mitään outoa, se kukki runsaasti ja oli lehtevä. Nyt oli pakko mennä tarkistamaan tilanne. Ja siellähän niitä oli, joka paikassa. 

En kuitenkaan huolestunut, koska pensas oli tosiaan ollut niin elinvoimainen. Ajattelin, että en vain ollut huomannut niitä aiemmin. Kasvien pitäisi yleensä selvitä kirvoista, jos taimi on hyväkuntoinen, eikä ihan nuori. Tämä heisihän on vanha ja suuri, joten luotin sen voimiin. 

Mutta nyt mennään ihan rajoilla. Pensaaseen tuli kyllä lehtiä ja kukkia, mutta iso osa lehdistä on käpristyneitä ja huonon näköisiä. Kukkapallot jäivät korkeintaan pingispallon kokoisiksi, kun viime vuonna ne olivat reilun tennispallon kokoisia. 

Olen lannoittanut pensasta, jotta se selviäisi hyökkäyksestä ja yhden kerran ruiskuttelin pensasta kylmällä vesisuihkulla. Tämä on nyt kyllä vajaa vuosi tälle pensaalle, ei voi muuta sanoa. 

 
Erilaisia kirvoja on myös perennoissa, ruusuissa, kesäkukissa (kalloissa!?) marjapensaissa ja puissa. Joka paikkaa en ole edes niin tarkasti syynännyt, koska epäilen niitä löytyvän kaikkialta. Juhannusruusun nuput ovat kuihtuneet pois, vain yksi on edelleen hengissä. Juhannusruususta puheenollen:

Sieltä löytyi jotain muutakin… Juhannusruusu on muuten ymmärtääkseni aika kestävä taimi, mutta tämä on viime kesän siirroksia, ja siis vasta kasvunsa alussa. Herkillä mennään siis tässäkin. 

Kriikunapuissa on äkämäpunkin lehtivioitusta, jota oli kyllä jo viime vuonnakin. Sitä pitäisi torjua keväällä, joten nyt olen jo myöhässä. Marjapensaissa on ilmeisesti vain kirvoja, koska ymmärtääkseni punaviinimarjoihin ei iske äkämä, vaan se on enemmänkin mustien ongelma. Ja mustia ei pihassa nyt ole. 

Ja sitten ne itikat! Mistä niitäkin ilmestyi yhtäkkiä niin paljon? En muista koko viime kesänä niitä olleen tällaista määrää, kuin nyt viimeisen kolmen viikon aikana. Kunpa nyt vaan linnut hoitaisivat hommansa. Tai pitäisiköhän värkätä lepakkopönttö johonkin tontin nurkkaan?

En ole kovin myrkkyjen ystävä, enkä käänny niiden puoleen ensimmäiseksi. Nyt olen harrastanut torjuntaa käsin, mutta jotain muuta täytyy varmaan keksiä. Viimeistään ensi kevääksi, jolloin olisi kevätruiskutusten aika. 

Advertisement

Salapoliisi ja metsästäjä työssään

No niin, arvoitus on ilmeisesti ratkennut. Nyt löytyi ensimmäiset jäljet mysteeriotuksesta, joka on käynyt katkomassa tulpaanieni varsia. Lauantaiaamuna löysin tulppaanipenkistä puoliksi syödyn sipulin, jonka loppuosa oli raahattu terassilaatan alle. Mitään kasoja tai kekoja ei kuitenkaan löytynyt, joten asialla on joko hiiri tai jokin myyrälajike, joka ei ”kasaannu”. Kirotessani asiaa naapurille hän kertoi saaneensa näköhavainnon hiirestä. Joten asia on sillä selvä. Torjuntahommiin siis.

Ajattelin ensin yrittää luomusti ja nätisti vain ilmoittaa hiirulaiselle, ettei ole tervetullut pihalleni. Ostin kaupasta puoli kiloa tuoretta valkosipulia, jotka pilkoin ja keitin pehmeiksi. Lopuksi vielä muussasin niitä vähän ja otin keitinveden kastelukannuun. Laitoin valkosipulimuussia koloon ja koko tulppaanipenkin matkalta terassilaattojen reunalle. Sitten asensin vielä nurmikonreunanauhan laattojen ja penkin väliin muussin päälle. Keitinvedellä valelin ilmeisesti pääasiallisena kulkureittinä olleen laatan ja hieman sen ympäristöä. Aika reipas haju tuli jopa minun nenääni, toivon, että se kävisi niin voimakkaasti hiirulaisen kuonoon, että se katsoisi parhaaksi vaihtaa maisemaa.

Päivä oli todella aurinkoinen ja lämmin, lumi suli pihalta silmissä. Melkein koko kukkatarha on nyt paljaana. Tallustelin varovaisesti ympäriinsä tarkastelemassa mahdollisia elonmerkkejä ja löysinkin iloisia uutisia :) Jalohortensia on tainnut selvitä, näin ainakin neljä uutta lehteä puskemassa valoon vanhoista varsista! Lisäksi sulava lumi paljasti kaksi jättilaukan alkua auringolle. Kurjenmiekka pilkistelee jo maasta ja pikkutalviossa oli nuppuja melko hyvin. Ja ötökätkin ovat lähteneet liikkeelle… Hämähäkkejä liikuskeli ihan tarpeeksi joka puolella, yöh. Risusavottaa oli enemmän kuin tarpeeksi, marja-aronian oksat saivat silppurissa kyytiä. Kyllä niitä tulikin iso jättisäkillinen! Kun tuo kasvimaan puoli vain nyt vielä sulaisi, niin pääsisin sinnekin hommiin :)

Luomutorjuntaa

Tänään oli oikein mukava päivä puutarhassa :) Kohentelin mansikkapenkkiä ja löysin lisää nuppuja pioneista. Vaihdoin vedet altaaseen ja laitoin sinne yhden lumpeen ja yhden rantakukan kokeiluksi. Katsotaan miten käy.

Olin hieman huolissani pioneista, kun huomasin viikolla, että muurahaiset olivat ryhtyneet pesimään maahan niiden viereen. Muurahaiset eivät sinällään ole mikään ongelma, mutta jos ne kaivelevat liikaa käytäviään juurakkoon, niin taimi on vaarassa kuivua. En halunnut käyttää mitään myrkkyjä niiden häätöön, koska lukiessani purkin kylkeä kylmät väreet menivät iholla, kun vain luin sitä varoituslistaa. Päätin ryhtyä torjuntahommiin ihan luomuna. Ajattelin kokeilla merisuolan ja kiehuvan veden yhdistelmää. Ja sehän tepsi! Ei tarvinnut kuin kerran kaataa kuumaa nestettä koloihin ja käytäville ja muurahaiset eivät edes palanneet tapahtumapaikalle :D

Ihan silkasta päähänpistosta lorotin kiehuvaa vettä muutaman voikukan päälle ja koin erittäin ihanan elämyksen: voikukan lehdet lakosivat samantien ja muutaman tunnin kuluttua pystyin napsimaan niitä mustuneina ylös. Tästä innostuneena keitin varmaan neljä kannullista vettä ja kiersin ympäri pihaa valuttelemassa vettä rikkaruohoille. Ja joka kerta sain saman elämyksen :) Mahtavaa! Nyt voin oikeasti torjua rikkaruohoja luomuna.

Kaikki tulppaanit ovat ryhtyneet kukkimaan. Olen oikein tyytyväinen värivalintoihini, penkistä tuli mahtavan värinen. Kuvassa otos, jossa kaikki värit näkyvät hyvin täydentämässä toisiaan :)