Ristiriitaista ihastelua

Tänä keväänä tuntuu, että pihallamme on enemmän elämää, kuin aikaisempina vuosina, vaikka olemme olleet ulkona normaalia enemmän myös arkisin. Lintuja on pihassa pyörinyt aina, mutta nyt ne ovat pareittain ruoanhakureissuilla, eli selkeästi pesiviä pariskuntia. On ollut hauska seurata koiraiden ilmestymistä pihalle ja odotella, milloin naaraat seuraavat perässä. Tähän mennessä pihassa on näkynyt mustarastaita, räkättirastaita, sepelkyyhkypari, eri tiaisia ja punarinta. Puiden latvustoissa on myös harakoita ja variksia, mutta ne harvemmin tulevat pihalle asti. Nämä käyvät siis säännöllisesti pihassa, muitakin ohilentäjiä on tullut tunnistettua. Muita eläimiä pihapiirissä ovat olleet metsäkauriit, rusakot ja sammakot. Siileille olen yrittänyt luoda hyvät olosuhteet, mutta ainakaan vielä niitä ei ole näkynyt.

Räkättirastas ruokajahdissa

Linnuista ei ole tähän mennessä ollut mitään haittaa puutarhassa, eivät ole syöneet edes viinimarjapensaita, vaikka en ole niitä verkottanutkaan. Ilmeisesti niille löytyy ruokaa riittämiin muualta. Sammakoita on myös houkuteltu pihalle ja tänä keväänä se on onnistunutkin, joku oli käynyt ihan luomuna kutemassa pihalampeen. Metsäkauriit ja rusakot ovat olleet ainoat haittaeläimet. Nämä ensin mainitut ovat oikeita tuholaisia, kävelevät pudottelemassa punkkeja pitkin pihaa, kakkivat minne sattuu ja syövät kaiken mikä eteen tulee. Jopa kuunliljat. Rusakoiden suuhun on kadonneet ainoastaan krookukset ja tulppaanit, joten vahinko ei ole ollut niin suuri. Silti olen aina huomatessani ajanut niitä pihalta pois, ihan vain varmuuden vuoksi.

Mustarastas muurahaisten perässä

Nyt eteen tuli poikkeuksellinen tilanne. Kotiin tullessani huomasin sepelipäällysteisellä autopaikalla rämpivän onnettoman pienen rusakonpoikasen. Ihmettelin tätä suuresti, nehän normaalisti yrittävät päiväsaikaan piileskellä paikallaan ollen, eikä kuljeskella avoimella paikalla. Saman tien huomasin harakan hyppivän maassa muutama metri poikasesta taakse päin. Tajusin, että harakka yritti tappaa toista poikasta. Ajoin linnun pois, hain nahkahanskat ja siirsin hyökkäyksen kohteena olleen poikasen suojaan, jonne toinenkin poikanen oli jo ehtinyt. Jätin ne kyhjöttämään keskenään ja jäin katselemaan, mihin harakka oli mennyt.

Rusakonpoikaset maastossa

Sisälle mennessäni jäin miettimään, että kuinkahan järkevää on hyysätä rusakoita omassa pihapiirissä, nythän ne kasvaessaan oppivat tämän pihan turvalliseksi ympäristöksi. Mutta samalla huolehdin, että käviköhän sille poikaselle kuinka pahasti. Verta ei näkynyt, harakka ei ilmeisesti ehtinyt saada kunnon osumaa. Hetken päästä huomasin ikkunasta, että toinen poikanen oli taas liikkeellä. Ja harakka jälleen sen toisen kimpussa. Ajoin linnun uudestaan pois ja päätin siirtää poikaset terassin alle, jonka ohi olen nähnyt rusakkoemon kulkevan. Nyt poikaselle oli käynyt vähän huonommin. Päähän oli tullut isku ja nenästä tuli verta. Vein poikaset terassin alle. Nyt harakkaa ei ole enää näkynyt, poikasten luo emme ole menneet. Tästä eteenpäin luonto hoitaa, suuntaan tai toiseen.

Isi tai äiti edellisenä päivänä

En oikein tiedä mitä ajatella. Toivoisin poikasten olevan turvassa, mutta toisaalta en haluaisi niiden oppivan meidän pihaa ja puutarhaa hyväksi oleskelupaikaksi. Toivon silti sen toisenkin poikasen selviytyvän, vaikka tilanne ei näytä hyvältä. En kuitenkaan aio tehdä asialle sen enempää, rusakko on tehokas lisääntyjä, eivätkä nämä kaksi todennäköisesti ole ainoat poikaset lähimaastossa. Mutta silti en halua sen harakan aiheuttavan verilöylyä pihassa. Koska onhan ne nyt aivan valtavan suloisia pikku pörrötassuja.

Uusia tuholaisia


Uudenvuodenaattona koin karmaisevan herätyksen, kun huomasin puutarhassa käyneen kutsumattomia vieraita syöpöttelemässä. Rusakko, joka pyörii täällä jatkuvasti, oli käynyt napsimassa japaninvaahteran, kanadansyreenin ja sinisateen parempiin poskiin. Tai tiedä niistä paremmista…


Papanoita oli todisteena pitkin puutarhaa ja heti lumentulon jälkeen myös käpälöiden jälkiä. 

Viikonloppuna huomasin uusia jälkiä, jotka näyttivät ketulta hiiren perässä. Ihmettelin kyllä suuria loikkia puulaatikoiden ja betonirenkaiden yli, mutta näin vain mielessäni jonkun Avara luonto -hetken, kun kettu hyppää valtavan loikan hankeen kuono edellä napatakseen hangen alla lymyilevän hiirulaisen. Ja yhden renkaan alla se hiiri majailee. 

Mutta olettamukset yleensä johtaa harhaan ja tässäkin tapauksessa jätin huomioimatta lisätodisteita. Kunnes eilen niitä ei enää voinut olla huomioimatta. Tekninen tuki oli käymässä anoppilassa, joka on noin puolen kilometrin päässä kodistamme. Hän tuli takaisin ja ilmoitti, että anoppilaan pihaan käveli portista sisään kaksi metsäkaurista. Hetken palloiltuaan olivat lähteneet meille päin. 

Asumme siis taajama-alueella, omakotitaloja melkolailla vierivieressä. Vaikka oma tonttimme on rauhallisella paikalla päättyvän tien päässä ja metsäsaarekkeen vieressä, niin anoppila on vilkkaammalla paikalla. Ja kohtaaminen tapahtui vasta hämärän alkaessa iltapäivällä. 

Syöksyin pihalle. Todisteet, jotka olin jättänyt huomioimatta, olivat selvästi nähtävillä. 


Rypälekakkaa. Tämä jo ennen lumia kuvattuna, kun ihmettelin, että miksi se rusakko nyt näin oli vääntänyt. Ja nyt, kun lumihanki hiukan suli matalammaksi, jäljet näkyivät paremmin:


Sorkkahan se siinä. 


Ja vielä papanoiden kera. 

Ne ovat käyneet useasti, koska pihalle on ilmestynyt melkein päivittäin uusia papanoita tai kuopimisjälkiä. Ja nyt pureskeltujen taimien suojaksi laittamani ruukut oli yritetty heitellä päältä pois. 

Mitähän näille nyt sitten tekisi? Näin taimistolla tämmöisiä, onko kenelläkään kokemusta?


Auttaisikohan, jos tekisin niille oman ruokintapisteen niille tuonne metsään? Saako taajamassa edes tehdä niin? Ei varmaan rottien vuoksi. Vähän omenaa ja porkkanaa kauas rajalta. Tai sitten noita tuoksupalloja joka paikkaan. 

Apua, vinkkejä, kokemuksia kaivataan!

Ötökkäinvaasio

Tänä keväänä olen huomannut, että erilaisia ötököitä (kirvoja, toukkia, itikoita…) on ollut todella paljon. Melkein joka kasvissa on joku kirva, äkämäpunkki tai muu öttiäinen. Tietysti tämän puutarhan kanssa minulla on kokemusta vain yhden edellisen kasvukauden verran, mutta en kyllä muista tällaista invaasiota muutenkaan. 


Kaikki alkoi siitä, kun huomasin Facebookissa keskustelun lumipalloheisistä. Näin kuvan papukirvoista ja niiden talvehtimispaikasta silmujen hangoissa. Viime vuonna en huomannut heisissäni mitään outoa, se kukki runsaasti ja oli lehtevä. Nyt oli pakko mennä tarkistamaan tilanne. Ja siellähän niitä oli, joka paikassa. 

En kuitenkaan huolestunut, koska pensas oli tosiaan ollut niin elinvoimainen. Ajattelin, että en vain ollut huomannut niitä aiemmin. Kasvien pitäisi yleensä selvitä kirvoista, jos taimi on hyväkuntoinen, eikä ihan nuori. Tämä heisihän on vanha ja suuri, joten luotin sen voimiin. 


Mutta nyt mennään ihan rajoilla. Pensaaseen tuli kyllä lehtiä ja kukkia, mutta iso osa lehdistä on käpristyneitä ja huonon näköisiä. Kukkapallot jäivät korkeintaan pingispallon kokoisiksi, kun viime vuonna ne olivat reilun tennispallon kokoisia. 

Olen lannoittanut pensasta, jotta se selviäisi hyökkäyksestä ja yhden kerran ruiskuttelin pensasta kylmällä vesisuihkulla. Tämä on nyt kyllä vajaa vuosi tälle pensaalle, ei voi muuta sanoa. 

 
Erilaisia kirvoja on myös perennoissa, ruusuissa, kesäkukissa (kalloissa!?) marjapensaissa ja puissa. Joka paikkaa en ole edes niin tarkasti syynännyt, koska epäilen niitä löytyvän kaikkialta. Juhannusruusun nuput ovat kuihtuneet pois, vain yksi on edelleen hengissä. Juhannusruususta puheenollen:


Sieltä löytyi jotain muutakin… Juhannusruusu on muuten ymmärtääkseni aika kestävä taimi, mutta tämä on viime kesän siirroksia, ja siis vasta kasvunsa alussa. Herkillä mennään siis tässäkin. 

Kriikunapuissa on äkämäpunkin lehtivioitusta, jota oli kyllä jo viime vuonnakin. Sitä pitäisi torjua keväällä, joten nyt olen jo myöhässä. Marjapensaissa on ilmeisesti vain kirvoja, koska ymmärtääkseni punaviinimarjoihin ei iske äkämä, vaan se on enemmänkin mustien ongelma. Ja mustia ei pihassa nyt ole. 

Ja sitten ne itikat! Mistä niitäkin ilmestyi yhtäkkiä niin paljon? En muista koko viime kesänä niitä olleen tällaista määrää, kuin nyt viimeisen kolmen viikon aikana. Kunpa nyt vaan linnut hoitaisivat hommansa. Tai pitäisiköhän värkätä lepakkopönttö johonkin tontin nurkkaan?

En ole kovin myrkkyjen ystävä, enkä käänny niiden puoleen ensimmäiseksi. Nyt olen harrastanut torjuntaa käsin, mutta jotain muuta täytyy varmaan keksiä. Viimeistään ensi kevääksi, jolloin olisi kevätruiskutusten aika. 

Salapoliisi ja metsästäjä työssään

Kevät by niini

No niin, arvoitus on ilmeisesti ratkennut. Nyt löytyi ensimmäiset jäljet mysteeriotuksesta, joka on käynyt katkomassa tulpaanieni varsia. Lauantaiaamuna löysin tulppaanipenkistä puoliksi syödyn sipulin, jonka loppuosa oli raahattu terassilaatan alle. Mitään kasoja tai kekoja ei kuitenkaan löytynyt, joten asialla on joko hiiri tai jokin myyrälajike, joka ei ”kasaannu”. Kirotessani asiaa naapurille hän kertoi saaneensa näköhavainnon hiirestä. Joten asia on sillä selvä. Torjuntahommiin siis.

Ajattelin ensin yrittää luomusti ja nätisti vain ilmoittaa hiirulaiselle, ettei ole tervetullut pihalleni. Ostin kaupasta puoli kiloa tuoretta valkosipulia, jotka pilkoin ja keitin pehmeiksi. Lopuksi vielä muussasin niitä vähän ja otin keitinveden kastelukannuun. Laitoin valkosipulimuussia koloon ja koko tulppaanipenkin matkalta terassilaattojen reunalle. Sitten asensin vielä nurmikonreunanauhan laattojen ja penkin väliin muussin päälle. Keitinvedellä valelin ilmeisesti pääasiallisena kulkureittinä olleen laatan ja hieman sen ympäristöä. Aika reipas haju tuli jopa minun nenääni, toivon, että se kävisi niin voimakkaasti hiirulaisen kuonoon, että se katsoisi parhaaksi vaihtaa maisemaa.

Päivä oli todella aurinkoinen ja lämmin, lumi suli pihalta silmissä. Melkein koko kukkatarha on nyt paljaana. Tallustelin varovaisesti ympäriinsä tarkastelemassa mahdollisia elonmerkkejä ja löysinkin iloisia uutisia :) Jalohortensia on tainnut selvitä, näin ainakin neljä uutta lehteä puskemassa valoon vanhoista varsista! Lisäksi sulava lumi paljasti kaksi jättilaukan alkua auringolle. Kurjenmiekka pilkistelee jo maasta ja pikkutalviossa oli nuppuja melko hyvin. Ja ötökätkin ovat lähteneet liikkeelle… Hämähäkkejä liikuskeli ihan tarpeeksi joka puolella, yöh. Risusavottaa oli enemmän kuin tarpeeksi, marja-aronian oksat saivat silppurissa kyytiä. Kyllä niitä tulikin iso jättisäkillinen! Kun tuo kasvimaan puoli vain nyt vielä sulaisi, niin pääsisin sinnekin hommiin :)