Omenapuiden aika

Pieni omenapuuni kukkii!

Se, että siihen asti on päästy, ei ollut tänä keväänä yhtään varmaa. Nuori puu joutui ensimmäistä kertaa julman hyökkäyksen kohteeksi. Pihan läpi kuljeskelevat kauriit olivat päättäneet aivan lopputalvesta napsia oksia katki ja joko kauriit tai rusakko oli jyrsinyt rungon ympäriltä noin neljänkymmenen sentin korkuiselta matkalta kaiken kuoren pois.

Tilanne näytti hyvin epätoivoiselta, koska vahingon suuruus oli todella iso. Tuskailin asian kanssa lumien sulamiseen asti ja mietin, että yritänkö pelastaa vai kaivanko koko puun samantien pois. Ottaen huomioon pihan muiden omenapuiden tilanteen (vanhoja ja ei-niin-priimaa) päätin yrittää pelastamista, koska olin laittanut tähän puuhun tulevaisuuden satotoiveeni.

Kääräisin rungon ympärille muovikelmua koko vahingon pituudelta ja kiinnitin sen yläreunasta ilmastointiteipillä, alareunan jätin vapaaksi. Sitten ristin sormet. Ja tadaa! Kohta näkyi jo jotain!

Elossa! Lopulta lehdet alkoivat puhjeta ja olin tyytyväinen, että puu edes säilyi hengissä. Ja sitten tuli lisäyllätys:

Nuppuja! Ja niitä oli paljon! Enemmän kuin viime vuonna, jolloin kukkia oli kourallinen ja omenoita tuli lopulta neljä. Ja lopulta nuput aukesivat.

Satoa odotellessa!

Herukkahävitys

 
Tänään onkin sitten päästy jo kunnolla hommiin. Taisin mainita jo aiemmin, että mustaviinimarjapensaat ovat äkämäpunkkien vallassa. Ne ovat hankalia ötököitä, joista eroon pääseminen on työn takana. Pensaat voisi leikata kokonaan alas ja leikatut osat hävittää polttamalla tai viemällä kaatopaikalle. Pensaiden juurelta maanpinta olisi pidettävänä puhtaana ja kalkittuna, jotta punkeilla ei olisi talvehtimispaikkaa. Tiedän, että edelliset omistajat ovat leikanneet pensaita ja niissä näkyykin edelleen tynkiä, jotka eivät ole toipuneet. Päätin siis, että nämä saavat mennä. 

Vaikka saisinkin leikkaamalla punkit pois, ne ovat voineet tartuttaa pensaisiin jo virustaudin, joka heikentää kasvua ja marjojen muodostumista niin paljon, että hyötykasveina pensaat olisivat turhia. Joten, tänään otin lapion käteen ja ryhdyin kaivamaan juurakoita ylös. Sitten leikkasin oksat pienemmiksi paloiksi ja laitoin roskiin. Nyyh. Kyllähän se pahalta tuntui, mutta ei ne pensaat olleet hyvässä kunnossa. 

Paloittelun jälkeen leikkelin vielä hieman punaviinimarjapensaita, joissa oli muutamia naavoittuneita ja kuolleita oksia. En tiedä, oliko tämä enää hyvää aikaa pensaiden leikkuuseen, mutta meni jo! Seuraavaksi olisi vuorossa pitkän kohopenkin rakentaminen. 

Kuninkaallista kukintaa

Pikkuprinsessa by niini

Pikkuprinsessa on myös aloittanut kukintansa, vakavasta kirvaongelmasta huolimatta. Muurahaiset ovat kyllä jättäneet kirvoista huolehtimisen sen jälkeen, kun ratsasin niiden maapesän taimien vieressä. Olen ollut julma, ja murskannut kirvoja varsista pois, kun en ole koko ajan jaksanut sekoitella suihkuteltavia torjunta-aineita. Mekaaninen torjunta on tuntunut toimivan ihan hyvin.

Puutarha uudistuu

Jättilaukka by niini

Nyt alkaa olla käsillä ne hetket, kun puutarha valmistautuu suureen koitokseensa. Muutamat rohkeat ovat jo aloittaneet kukintansa ja loput kehittelevät vielä nuppujaan. Käsillä on ollut hommaa, kun sain vihdoin sadeveden keräyksen kompostin viereen uuden rännin syöksyn myötä. Lisäksi etupihalle olen väsännyt köynnöstukea ruusupavulle samalla kun muokkasin laatikkoistutustani.

Mansikat ovat ryhtyneet kukkimaan ja perunoista odotan samaa aivan näillä hetkillä. Innostuin perunoista enemmänkin, laitan niitä yhden vaon hyötytarhaan porkkanoiden viereen. Porkkanat ovat hyvällä mallilla, harvensin niitä juuri. Niillä siemenillä oli todella hyvä itävyys, tuntui vähän julmalta karsia niin paljon hyviä alkuja pois. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen puutarhan tilanteeseen tällä hetkellä :)

Yhden huolenaiheen kyllä tänään huomasin: toisessa pionissani oleva johtotähti, eli suurin nuppu oli neljän muurahaisen valloittama. Ne vaan nökötti siinä paikoillaan, aivan kuin jotain vahtien. Mutta en nähnyt yhtään kirvaa missään. Toivottavasti siellä nupun sisällä ei ole yllätystä…

Aurinkoista vappua ja toukokuuta!

Koivikko by niini

Puut ovat jo mukavasti hiirenkorvalla ja kevät tuntuu etenevän, vaikka ilmat eivät nyt ihan lämpimimpiä taas hetkeen ole olleet. Jouduin jopa peittelemään koko puutarhani harsolla, kun kahdeksi yöksi peräkkäin annettiin hallavaroitus. Tulin tarkkailleeksi asiaa hieman tarkemmin heti sen jälkeen, kun löysin pasuunakukkani paleltuneena ja kuoleman kielissä… En oikein tiedä mitä sille nyt pitäisi tehdä. Kaikki lehdet ovat kurtistuneet ja putoilevat pois. Juurakko on varmaan kunnossa, mutta mietin pitäisikö sitä nyt hitusen taas leikata, jotta se pääsisi uuteen alkuun.

Olen myös törmännyt ötökkäongelmaan. Löysin maanpinnasta pienen punaisen otuksen, joka tarkemmissa tiedusteluissa osoittautui samettipunkiksi, joka syö muita vihulaisia ja ei ilmeisesti ole ihmiselle vaarallinen. Mutta sitten maasta löytyi myös toinen otus, jota en ole vielä onnistunut tunnistamaan. Muistelen törmänneeni tähän kaveriin jo viime vuonna, mutta en osannut ajatella sitä silloin enempää. Valkoinen paksuhko toukka löytyi maasta, kun kaivelin hyötytarhan puolella kuoppaa. Se muistuttaa uurrekorvakärsäkkään toukkaa, mutta on mielestäni isompi. Kun otin sen käteeni se oli täysin liikkumaton ja luulin sen olevan kuollut. Laskin sen maahan ja se pysyi edelleen liikkumattomana. Käänsin sille selkäni ja jatkoin kaivamistani. Jossakin vaiheessa muistin toukan ja hain kameraa kuvatakseni sen, mutta se oli kadonnut.

Olen myös huomannut piha-altaani olevan aikamoinen hämähäkkiansa. En tiedä pitäisikö minun olla asiaan tyytyväinen vai pitäisikö minun pelastaa ne kammotukset sieltä kellumasta :/ En keksi, miksi haluaisin pitää puutarhassani hämähäkkejä. Jos saisin selville, että ne ovat tehokkaita tuholaistorjujia tms., niin voin harkita asiaa.