Nyt kun on ollut hieman normaalia enemmän aikaa olla kotona ja puuhailla pihassa, niin on tullut myös käytyä läpi kuvia ja blogiluonnoksia, joita en vielä syystä tai toisesta ole julkaissut. Tämän kirjoituksen kirjoitin melkein valmiiksi viime kesänä, kun kävin kaverin kanssa Ainolassa, eli Sibeliuksen kotona.
En ollut aikaisemmin käynyt siellä, ohi ajanut useasti ja käyntiä suunnitellut vaikka kuinka kauan. En etukäteen tiennyt paikasta siis muuta kuin sijainnin, sen että se oli Sibeliusten koti ja että Jeanin ollessa matkoilla Aino ylläpiti taloutta ja puutarhaa. Menimme opastetulle puutarhakierrokselle, koska se nyt siis kiinnosti eniten.
Opastus alkoi tontin laidalta, jossa on sisäänkäynti. Koko piha-alue oli melko iso, ja se oli karkeasti jaettu kahteen osaan. Yläpuoli talon takana (rinnetontti siis kyseessä) oli aikalailla luonnontilaista metsää. Tai hongistoa ja kunttaa. Kävelytieltä pystyi talon yli kuikuilemaan Tuusulanjärvelle. Etelärinteessä on Sibeliusten hauta ja siitä lounaaseen päin alkaa varsinainen puutarha-alue, pitkä, noin sata metriä ja parikymmentä metriä leveä, kuusiaidan suojissa oleva alue.
Itse puutarha oli melkoinen pettymys. Saimme kierroksen aluksi käsiimme kartat, joissa näkyi, mitä kaikkea puutarhassa on joskus kasvanut. Nyt jäljellä oli joitakin perennapenkkejä, omenapuita ja marjapensaita, mutta itse hyötytarhasta ei ollut jäljellä oikeastaan mitään, ei edes tomaattihuonetta. Koko alue oli isoa nurmikenttää. Kartta oli kyllä hyvin mielenkiintoinen, koska siitä sai hyvän käsityksen siitä, kuinka omavaraista Ainolassa on ruokahuolto ollut. Lajeja oli todella monipuolisesti ja isoilla aloilla, jolloin satoakin on tullut reilusti. Tästä pääset näkemään kartan PDF-tiedostona.
Ymmärrän kyllä, että ei säätiöillä ja museoilla ole varaa perustaa ja hoitaa tuon kokoista kasvimaata aivan täydellä teholla ja mihin sen sadonkin sitten laittaisi, mutta jotain enemmän olisi ollut kiva nähdä. Vähän vaikka käännettyä maata, että olisi paikan päällä hahmottanut eri kasvatusten vaatimat alat, tai se tomaattihuone. Järvenpään kaupunki on ilmeisesti yksi rahoittajista/ylläpitäjistä, kyllä varmaan kaupunginpuutarhuri voisi sielläkin käydä pyörähtämässä. Lähellä olevan Suvirannan (Järnefeltien koti) puutarhaa hoidetaan aivan eri tavalla, mikä tuntuu jotenkin hassulta.
Paikka oli muuten kyllä todella hieno ja oppaan kertomukset Ainon kekseliäisyydestä ja taloudenhoidosta saivat kyllä lakin nousemaan päästä. Kävimme myös sisällä päärakennuksessa ja saunassa, joka kelpaisi kyllä allekirjoittaneelle vaikka heti. Suosittelen kyllä käyntiä Ainolassa, miljöö on hieno ja oppaan kertomat asiat talon rakentamisesta ja siihen tehdyistä muutoksista ja lisäyksistä olivat mielenkiintoisia.
Tuusulanjärven taiteilijayhteisössä on paljon hienoa käynnin arvoisia paikkoja muutenkin, puutarhoineen tai ilman.
taimimaailma 