Kolmisen päivää se jaksoi sataa ja siihen päälle vielä ihan navakka tuuli. En uskaltanut mennä puutarhaan ennen tuulen hellittämistä, tarkastetaan kaikki vahingot kerralla.
Pelkkä sade nyt olisi vielä mennytkin, mutta se tuuli aiheuttaa pehmenneessä maassa ongelmia. Onneksi ollaan sen verran suojassa, että puut eivät ole ihan vaarassa kaatua, mutta kaksi vastaistutettua vanhaa siirtosyreeniä olivat kumollaan. Ne nyt tietysti eivät parissa viikossa vielä olleet ehtineet kehittää semmoisia juuria, että maasta olisi löytynyt tarpeeksi tukea.
Perennapenkeissä oli ihmeen vähän mitään tuhoja, unikot ovat kovin kärsineen näköisiä, mutta niille riittää tavallinen sadekin tuhovoimaksi. Terälehtiä on siis ympäri pihaa.
Se ainokainen kirvojen iskusta selvinnyt juhannusruusun nuppu oli tietysti auennut sateiden aikana ja ollut sitten tuulen riepoteltavana. No ainakin tiedän, että se on selvinnyt nyt kunnolla talvesta ja voi ensi kesänä olla paljon komeampi pensas.
Pahin tuho oli tapahtunut pitkien perennojen osastolla, jossa juuri kukintaansa aloitteleva pisin ritarinkannus oli katkennut ihan maanpinnasta poikki. Se jo hieman nuokkuu, kuten kuvasta näkyy. Tökkäsin sen takaisin maahan ja laitoin tuen viereen, toivottavasti se jaksaisi vielä siitä kasvaa.
Muuten tosiaan ei pahempia tuhoja vielä näkynyt, omenanraakileita oli muutamia pudonnut, mutta sekin on vain hyvä uutinen: mulla on omenanraakileita! Puissa näkyy paljon enemmän, kuin ne kymmenen viime kesältä. Kyllä tämä vielä aurinkoiseksi muuttuu :)
taimimaailma 
Meilläkin selvittiin yllättävän vähällä.
TykkääTykkää
Olin itse varma, että tuhoja olisi enemmänkin, kun se vaikutti niin puuskaiselta ja kesti pitkään yhtäjaksoisesti, mutta hyvä näin. Ja hyvä, että teilläkin selvittiin :)
TykkääTykkää