Tomaattien aika

Tänä vuonna päätin tilanpuutteen vuoksi hieman oikaista. Ostin kaikki tomaatintaimet valmiina. Päädyin kuuteen eri lajikkeeseen ja innoissani jo istutin ne kaikki paikoilleen kasvihuoneeseen. Koska työ haittaa vapaa-aikaa, niin pidetään sormet ristissä, että mahdolliset yöpakkaset ei vie kaikkia mennessään.

Ensimmäinen lajike on minitomaatti ’red rubin’. Se on tiivis- ja matalakasvuinen, joten se saa paikan ruukkupöydältä kasvihuoneessa.

Seuraava lajike on kirsikkatomaatti ’black cherry’. Tomaattien väri muuttuu siis kypsyessä tummaksi, melkein suklaan väriseksi.

Kolmas lajike on perusrunkotomaatti ’goldene könig’. Se tekee keltaisia ja makeita tomaatteja.

Neljäs lajike on suosittu kirsikkatomaatti ’gardener’s delight’. Se on runsassatoinen ja voimakaskasvuinen makea punainen tomaatti.

Viides lajike on luumutomaatti ’prunus’. Se tekee punaisia tomaatteja ja on ilmeisesti hyvin taudinkestävä lajike.

Ja kuudes lajike on pastatomaatti ’roma’. Kyseisen nimen tomaatti on saanut ihan ominaisuuksiensa mukaan. Se sopii hyvin ruoanlaittoon, koska on paksumaltoinen.

Kaikenlaisia herkkuja on siis tulossa! Seuraavaksi täytyy tutkailla säätiedotuksia ja mietiskellä, milloin uskaltaisi laittaa kurkut tulille.

Mainokset

Kasvihuone täyttyy

Aloin vähitellen täyttää kasvihuonetta myös ihan kasveilla. Kävin viikonloppuna Kevätmessuilla Helsingissä ja sieltä tarttui mukaan muutamien siemenpussien lisäksi pelargonioiden ja verenpisaroiden pistokkaita sekä kuvassa näkyvä curry-yrtti.

Pelargonioita ostin kolme eri lajiketta: ’appleblossom’, ’dronning ingrid’ ja ’gustav’. Tietysti sekoitin ne heti toisiinsa oston jälkeen, mutta eiköhän kukinta sitten lopulta paljasta totuuden.

Verenpisaroita oli myös kolme: ’polar’, ’autunale’ (kuvassa) sekä ’millennium’. Odotan erityisesti tuon kuvassa näkyvän kasvua, kun lehdetkin ovat noin herkullisen värisiä. Kukan pitäisi olla pieni ja punainen. Toiset verenpisarat olivat väreiltään valkoinen ja lila-pinkki.

Kun järkkäilin kasvihuoneen valmiiksi, asettelin matalat hyllyt vierekkäin takaseinälle, lyhyet sivut seinää vasten, niin että niistä tuli vähän kuin tilanjakaja keskelle huonetta. Päällimmäiset tasot täytin sekalaisilla ruukuilla täyteen, suunnitelmana tehdä siihen pieni ruukkupuutarha. Näissä ruukuissa on myös nyt mainitut pelakat ja pisarat, mutta olen laittanut sinne myös siemenestä salaattia, mangoldia, pinaattia ja parsakaalia.

Tuon viimeksi mainitun kanssa kokeilen, että onnistuisiko sitä kasvattaa vähän baby-tyylisesti kasvihuoneessa, eli korjata satoa varhain esimerkiksi salaatin sekaan. Lisäksi ajattelin esikasvattaa ruukuissa kaalia ja keräsalaattia, kun sisällä ei ole vieläkään kunnolla tilaa.

Kokeilua kokeilun perään!

Auringon voima

No nyt! Aurinko paistoi yhden päivän ajan täydeltä terältä ja johan tuli kukkapenkit esiin! Facebookiin laitoinkin jo pari kuvaa, kun bongasin maasta ensimmäiset piipot, jotka ovat oletettavasti narsisseja.

Innostuksen puuskassa siivosin kasvihuoneen, kokeilin siellä vähän uutta järjestystä ja asettelin kattoon yhden aurinkokennolampun ja vähän koristeharsoa.

Tein jopa ensimmäisen ruukkuistutuksenkin, orvokkeja ja yhden jaloleinikin yhdistelin ruukkuun kasvihuoneen sisälle. En ole vielä saanut hankittua uutta lämpömittaria, joten en tiedä kuinka alas yölämmöt laskevat, mutta oletus on, ettei kovin paljoa pakkasen puolelle kuitenkaan.

Kaaripenkki piti tietysti heti syynätä elonmerkkejä etsien. Pionit, jotka siirsin viime loppukesästä penkkiin, ovat ainakin hengissä, katsotaan sitten, miten kukinnan käy.

Kevätvuohenjuuri on jo heti pirtsakkana nousemassa ylös, ei varmaan mene kauan, kun ensimmäiset kukat tulevat.

Esikoitakin näkyi heti sulan paikan tullen, samoin päivänliljoja. On se vaan hassua, mitä yksi päivä saa aikaiseksi!

Tietysti nyt tuli paremmin näkyviin myös tuhot. Kauriit ja rusakko ovat edelleen käyneet säännöllisesti pihalla. Lunta on ollut kuitenkin niin paljon, etten ole ollut huolissani. Silti sinisade on taas jyrsitty matalaksi, samoin toinen syyshortensia.

Mansikoista osa nousee terhakkaana, mutta ne terhakkaimmat on jo ehditty napsia alas. Bambuja on katkottu ja mustikanvarpuja syöty oikein urakalla.

Auringon keltaisen värin innoittamana taidankin lähteä keltaisen nauhan ostoon ja paketoida koko tontin umpeen.

Esikasvatus vesiviljelyssä

Sain viime syksynä lahjaksi Tregrenin Genie sisäpuutarhan, jossa ensin pidin yrttejä vesiviljelyssä kaupasta oston jälkeen, mutta myöhemmin päätin kokeilla siementen idättämistä vesiviljelyllä. Täytin kasvatussäiliön kosteutta pidättävällä Seramis-savirouheella ja heitin sekaan punabasilikan, suippopaprikan ja jonkun pikkuchilin siemeniä.

Basilikat itivät nopeasti, ihan parissa päivässä. Sirkkalehtiä ilmestyi joka päivä lisää näkyviin.

Sitten noin viikon päästä kylvöstä myös paprikat alkoivat itää, chilit antoivat vieläkin odotuttaa itseään. Mutta sitten tuli pysähdys. Hyvässä kasvussa olleet basilikat vain lakkasivat kasvamassa ja muutama jopa kuihtui tai näivettyi paikoilleen. Parin päivän päästä sama kävi parille paprikanalullekin. Mietiskelin, että mikäköhän tässä nyt oli vikana ja päättelin, että vesiviljelyssä ehkä ravinteiden tarve tulee esiin hieman aiemmin, kuin kylvömullan kanssa. Joten heitin veteen vesiviljelyyn tarkoitetun ravinnepussin.

Ja kappas! Parin päivän päästä kasvu jatkui taas. Basilikat ovat edelleen hidaskasvuisia ja suurin osa edelleen sirkkalehtivaiheessa, mutta paprikat innostuivat todella.

Ne rehevöityivät ja vahvistuivat hyvin. Basilikojen kohdalla veikkaan, että tällä hetkellä ongelman aiheuttaa lämpö, tai paremminkin sen puute. Kohtapuoliin nostelen tuosta nuo paprikat multapotteihin ja sitten kokeilen versojen idättämistä. Ehkä auringonkukkaa, retiisiä, hernettä. Basilikoja kokeilen sitten kesällä kasvihuoneessa uudestaan.

Loppiaishommia

Loppiaisviikonloppuna aukeni pitkästä aikaa lyhyt aikaikkuna, jolloin ehdin taas mietiskellä puutarhahommia ja oikeasti myös tehdäkin jotain. Loppusyksyn töihinpaluun jälkeen on ollut hiukan tiukkaa sovittaa pimeisiin iltoihin tai sateisiin viikonloppuihin mitään muuta kuin kotihommia ja lepoa.

Mutta nyt tosiaan jo aamusta alkaen päivä lähti mukavasti liikkeelle. Taivas kajasti valoa, oli poutaa ja pilvetöntä, muistin auringon olemassaolon.

Edellisessä kirjoituksessa kerroinkin valkosipulien istutuksesta, mutta ei päivän puutarhahommat siihen jääneet. Ihan loppusyksystä sain ystävältä etuaikaisen joululahjan: neljä ruusuntainta ja pari perennaa. Ajan puutteen vallitessa huolehdin hieman, että miten ehdin saada ne turvaan talvelta. Päätin, että en istuta taimia ollenkaan vaan hautaan ne talviturpeeseen horrostamaan.

Noh, koska pakkasta ei tullut, en voinut vielä laittaa niitä turpeeseen, ettei mitkään ikävät taudit jää muhimaan kosteaan multaan. Ruusut ovat odottaneet kärsivällisesti ja jopa yrittäneet työntää uusi lehtiä. Nyt kuitenkin oli pakkasta luvassa pidemmäksikin aikaa, joten valmistelin ne nukkumaanmenoa ajatellen.

Laitoin ruusupurkit makuulle yhteen kasvilavaan, jotta maan läheisyys suojaa niitä enemmän, kuin pystyasennossa. Sitten jätin ne odottelemaan seuraavan yön pakkasia, jotta saisin laitettua turpeen päälle.

Viimeisenä hommana lähdin taas kokeilulinjalle. Syksyllä ostamani Tregrenin yrttikasvatusalusta pääsi uusiin hommiin siemenlauttana. Ajattelin kokeilla onnistuisiko alustalla idätys ja/tai vesiviljely.

Laitoin ruukkuosan täyteen Seramis-savirouhetta, jonka kastelin valmiiksi. Sitten ripottelin yhteen nurkkaan punalehtisen basilikan siemeniä, toiseen kaupan suippopaprikasta otettuja siemeniä ja kolmanteen jonkun pienen ja miedon chilin siemeniä. Siirtelin rouhetta niin, että siemenet jäivät hieman pinnan alle. Pienellä jännityksellä jäin odottamaan. Ja kas! Tänään huomasinkin savirouheen seassa jotain uutta:

Basilika on itänyt! Vuoden ensimmäiset sirkkalehdet bongattu!

Tästä on hyvä jatkaa.

Vähän erilainen sipulileikki

Viime syksynä kävin tavalliseen tapaani kukkasipuliostoksilla. Mutta ostosten jälkeen sipulit eivät päässeetkään maahan. Syksy jatkoi märkää etenemistään ja alkoi epäilyttää, että olisiko kaikki ihan hukkaan heitettyä, jos laittaisin ne jatkuvasti märkänä pysyvään maahan.

Tietysti hyvin läpäisevä kukkapenkki olisi turvallinen paikka, mutta silti aloin epäillä. Enkä istuttanut sipuleita. Kukkasipulien lisäksi minun oli tarkoitus kokeilla vähän toisiakin sipuleita. Pitkään olen jo mietiskellyt valkosipulin kasvattamista, mutta en ole päässyt asiassa vielä eteenpäin. Ei ole ollut kunnon paikkaa talvivalkosipuleille ja epäilytti, että ehtiikö näinä nykyisinä kesinä mitään kasvaa keväällä laitettuna.

Joten päätin kokeilla jotain muuta. Laitan kaikki tulppaanit, vuokot, laukat ja narsissit, joita syksyllä ostin, ruukkuihin nyt alkuvuodesta. Juurrutan niitä viikon verran ja sitten vien kasvihuoneeseen suojattuun kylmäkäsittelyyn. Ja sitten tuon ne sisälle tai terassille ja hyödän ne kasvuun. Näin saan kevään kukkaloistoa vähän aikaisemmin! Tästä kerron myöhemmin lisää, nyt siihen toiseen sipuliasiaan.

Märän syksyn vuoksi en lähtenyt kokeilemaan niitä valkosipuleitakaan, vaikka nyt olisi ollut sopiva paikkakin. Aikatauluissakin oli semmoista tiukkuutta, että hyvin muistaa, miksi näitä aikoja sanotaan ruuhkavuosiksi. Jouluna ja uutena vuotena meinasi löytyä aikarako, mutta silloin osui kohdalle muutamia pakkaspäiviä, joten homma jäi edelleen jonoon. Mutta nyt!

Maa on edelleen sula, löytyi aikaa ja tilaisuus. Täysin kokeilumetodilla edetään, edes lajike ei taida olla mikään huippu. En edes tiedä mikä se on. Kovasti ei ole ollut aikaa edes tutustua teoriassa valkosipulin viljelyyn, mutta pakko oli kokeilla.

Lavakaulukseen upotin noin viitisenkymmentä kynttä. Päällä on olkikate, joka hieman eristää ja suojaa ja lopuksi vielä päällystin koko kauluksen lumikokkareilla, koska ilmeisesti ensi yönä täällä etelässäkin mennään pakkasen puolelle. Jospa ne nyt siellä hetken ehtisivät juurtua, ennenkuin tännekin se routa tulee.

Ja sitten vain odotellaan! Se sopii minunkin aikatauluihin. Vinkkejä valkosipulin kasvatukseen otetaan vastaan, ensi syksynä aion kokeilla uudestaan, jos tämä menee ihan vihkoon, ja silloin haen myös kunnon istukassipulit.

Yrtit talvikasvatuksessa

Olen jo muutaman vuoden mietiskellyt hankkivani semmoisen ledivalollisen yrttikasvatushärpäkkeen. Viitesen vuotta sitten niitä alkoi ilmestyä markkinoille usealta eri valmistajalta ja teinkin silloin monta eri vertailua, että mikä olisi minulle paras vaihtoehto. Se, mihin homma sitten loppupeleissä kaatui, oli hinta. Eihän tällainen pihi puutarhuri voinut laittaa niin paljoa rahaa yhteen isoon sähköllä toimivaan ruukkuun.

Mutta nyt satuin törmäämään eräässä poistomyynnissä yhteen kasvatuslaitteeseen. Tregrenin Genie Kitchen garden muutti meidän keittiöön. Siihen mahtuu kolme kaupan yrttiruukkua, mutta ostin viisi ja ajattelin vähän vaihdella niitä. Laitteen mukana tuli siis tuo itse vesiviljelyosio sekä led-lamppu. Ruukun pumppu toimii paristoilla, joiden luvataan toimivan noin 4kk. Valo taas tarvitsee verkkovirtaa, että ihan mihin vaan sitä ei voi sijoittaa. Pakkauksen mukana tuli yksi paketti lannoitetta, jota lisätään veteen aina kolmen viikon välein tapahtuvan vedenvaihdon yhteydessä.

Genie toimii siis ajatuksella, että alaruukkuun lisätään tietty määrä vettä ja lannoitepussi. Kasvit laitetaan yläruukkuun ja pumppu pumppaa noin kerran tunnissa vettä kasveille 10 sekunnin ajan. Eli kasvit eivät ole koko ajan seisovassa vedessä.

 

Laite on nyt ollut toiminnassa vajaan viikon, mutta päätin kirjoittaa siitä silti nyt jo ensimmäisen ”arvostelun”, kun kohtasin jo pari huomioitavaa asiaa. Ostin siis viisi yrttiruukkua, timjamin, rosmariinin, ruohosipulin, persiljan ja tillin. Osa on luomua, joka meinaa sitä, että ne ovat neliön mallisissa ruukuissa. Vesiviljelyruukku on kolmion muotoinen. Meni pari päivää ennenkuin huomasin, että yhden ruukun pohja ei osu veteen, kun toisten ruukkujen reunat kannattelevat sitä. Eli tästä lähtien vain pyöreitä ruukkuja siis.

 

Ledivalo on sopivasti ylhäällä, että yrtit eivät ylety tunkemaan itseään aivan kiinni siihen. Paitsi ruohosipuli, mutta se retkottaakin koko ajan johonkin sivulle. Valo näyttää riittävän hyvin myös siihen, että voin pitää kahta vilttiketjun yrttiruukkua sen hajavalossa Genien vieressä.

Ensimmäisen yrttivaihdon yhteydessä huomasinkin, että vesi ei noussut enää kunnolla kasteluruukkuun asti. Genien ohjeissa mainitaan, että pitäisi varoa, että veteen ei pääse multaa, jotta se ei kulkeudu pumppuun ja tuki sitä. Pumppu on normaalisti toimiessaan täysin äänetön, vain vienoinen veden lorina välillä paljasti sen olevan toiminnassa. Mutta nyt parina kertana kuului surinaa. Arvelin siis, että pumppu oli tukossa. Huomasin sen myös siitä, että vesi ei noussut enää yläruukkuun asti.

Nostin ruukut pois ja todellakin, alaruukun pohjalla oli hyvin hienojakoista multaa. Onneksi ruukkujen ja pumpun puhdistus oli helppoa, mutta vähän harmitti ja ihmetytti, että jouduin siihen jo neljä päivää käyttöönoton jälkeen. Laitoin uudet vedet, mutta en vielä lannoitetta, ajattelin katsoa nyt pari päivää, että mitä tapahtuu.

Huuhtelin myös yrttiruukkujen ruukut kunnolla ulkopuolelta, jotta mahdollinen irtomulta lähtisi vielä pois. Mielestäni sain pumpun toimimaan, ei kuulunut surinaa ja vesi nousee taas normaalisti.

 

Pakkauksen mukana tuli tosiaan kahdeksan pussia lannoitetta, joiden avulla pitäisi selvitä noin puoli vuotta eteenpäin. Samassa poistomyynnissä oli myös samoja pakkauksia, joten ostin myös niitä varastoon.

 

Pakkauksessa oli myös yksi (näyte?)pussi kukkivien kasvien vesiviljelyyn. Näitä oli myös siellä poistomyynnissä, mutta en ostanut niitä, kun en ajatellut kasvattavani mitään kukkivaa. Tietysti parhaimmat ajatukset tulevat aina jälkikäteen…

 

Otin juuri ulkona olevista pelargonioista latvapistokkaat, kun ne olivat venähtäneet aika hurjan kokoisiksi kesän aikana. Tämäkin kuvassa oleva lehti on halkaisijaltaan 15cm! Ajattelin kokeilla juurruttaa niitä nyt ensin vesilasissa ja vasta myöhemmin laittaa multaan.

 

Mietin vaan, että toimisikohan tuo kukkalannoite apuna siinä?