No nyt se on sitten tapahtunut. Lumi on sulanut kukkatarhan päältä ja maasta pilkistää jo vaikka mitä uutta elämää. Krookukset ovat jo aukaisseet nuppujaankin, narsissit vielä jatkavat kasvuaan ja esikko piristyy päivä päivältä. Lisäksi tulppaanit ovat puskeneet tiensä aurinkoon jään (!) läpi, kirjopikarililjoista ja heinätähdistä näkyy alkuja pilkistävän. Rusokirsikan odotan aukaisevan kukkasilmujaan hetkenä minä hyvänsä, sen verran ne jo pullottavat. Kirsikan vieressä maasta on ponnistanut jotain, ja nyt täytyy häpeäkseni tunnustaa, etten muista mitä siihen laitoin. Täytyy lukea omia kirjoituksia läpi, jos löytyisi vinkkiä :D Veikkaan, että ne ovat jättilaukan alkuja.
Tänään kävin kyykistelemässä oikein mullan pinnassa ja olin näkevinäni kurjenmiekan alkuja kuivuneiden lehtien seassa. Ja aivan toiveajatteluna olin näkevinäni ensimmäisen pilkahduksen pionista! Etupihan laatikossa ei näy vielä mitään elämää, alan jo käydä hieman kärsimättömäksi sen suhteen. Lumen alta paljastui myös hieman vahinkoja: kirsikan kaksi alimmaista oksaa olivat katkenneet, onneksi eivät mitenkään pahasti, mutta leikkasin ne silti irti, jotteivät ne repeäsi pahemmin. Mustaherukasta oli myös yksi oksanhaara revennyt keskeltä kahtia ja se kyllä vaatii nyt hieman järeämpiä toimenpiteitä.
Hyötytarhan puolella on varjoisamman sijainnin takia hieman vielä lunta, joten en ole siellä kamalasti tallustellut, mitä nyt kävin heittelemässä kalkkia ympäriinsä. Kalkitsin myös kukkatarhan puolen. Komposti näytti ihan hyvältä, siellä oli liikettäkin, eli ei se ainakaan jäässä enää ole. Roudan puutetta todistaa myös kuvassakin vilahtava, etusormeni paksuinen, VALTAVA kastemato, joka onnistui livahtamaan pakoon kameraa, joten tuossa siis vain peräpää kyseisestä otuksesta. Olen myös nähnyt jo pari ensimmäistä hämähäkkiä ja muurahaiset ovat heränneet, eli kevät on todellakin täällä.
taimimaailma 