Sakuraa ja varkauksia

 
Jos olet seurannut Taimimaailmaa Facebookissa, olet varmasti huomannut harmistukseni koskien rusokirsikkaa. Viisi vuotta sitten, kun muutimme rivitaloon, ostin ensimmäiseksi puutarhaan rusokirsikkapuun. Seuraavana keväänä odotin ihanaa kukintaa, jota ei kuitenkaan tullut. Eikä seuraavana, eikä sitä seuraavana. Neljäntenä vuonna olin jo ihan epätoivoinen, koska olin varma, että puun on oltava jo kukintaikäinen, mutta mitään ei näkynyt. Tänä talvena ja keväänä tuli eteen asuntokaupat ja muutto. Ja tietysti se puu aloitti kukintansa heti seuraavalla viikolla, kun olimme saaneet asunnon tyhjäksi. Ihan vähän vaan harmittaa. 

No, tietysti heti, kun huomasin tämän käydessäni asunnolla, aloin miettiä puun siirtoa. Kukinnan ohi pitäisi odottaa ja mahdollisimman iso paakku kaivaa. Uusi paikka sille olisi jo heti tiedossa. Mutta epäilyttää vaan kovasti. Enkä tiedä, miten saisin sen kuljetettua. Joten ehkä täytyy vain luovuttaa ja ihastella sitä nyt viimeisen kerran ja vilkuttaa sitten hyvästit. 

Täysin tyhjin käsin en kuitenkaan pystynyt puutarhasta lähtemään. Puun juurella seistessäni silittelin särkynyttä sydäntä (joka aika hyvin kuvasti senhetkisiä tunnelmia) ja päätin kaivaa sen ylös. Sillähän on tunnearvoakin, ei sitä sinne voi jättää. Ja kotkansiipi sopii tosi hyvin metsäisen tontin tunnelmaan. Tulikellukka leviää hyvin, ei siitä huomaa, jos pala puuttuu. Ja keijunkukka, no se nyt vaan on ihana. 

Näiden ajatusten kanssa kyykin peppu pystyssä ja kaivelin taimia ylös. Vaikka piha on edelleen oma, niin silti oli kamalan syyllinen olo ja tuntui kuin olisin ollut taimivarkaissa. Ja vielä kirkkaassa päivänvalossa!

Aurinkoista pääsiäistä!

Ihana valoilmiö möllöttää taivaalla ja asteet ovat reilusti kaksinumeroisia. Kyllä nyt kelpaa! Puutarhassa on nyt pieni odotteluvaihe, kun kaikki vain kasvaa. Olen kuopinut pihalla kaikkea pientä, esim. poistellut voikukkia heti kun olen nähnyt niiden ponnistavan jostakin esiin. Pientä istutuspuuhaa hommailin etupihan laatikkoon, sinne löysi tiensä valkoisia ja vaaleanpunaisia jaloleinikin mukuloita. Kummajaisongelma on edelleen ilmoilla ja nyt löysin toisestakin mansikasta samanlaisen. Mansikat ovat ilmeisesti hengissä, jokainen niistä näyttää työntävän uutta lehteä.

Pieni kummastuksen aihe on myös ilmoilla: viime keväänä istuttamani rusokirsikka avaa lehtisilmunsa hetkenä minä hyvänsä ja olenkin sitä jo innolla odotellut. Otin sisälle kaksi oksaa, jotka olivat reveneet lumenpainosta, ja ne tietysti ovat auenneet ensin. Mutta vihreinä! Olen koko ajan ollut siinä käsityksessä, että lehtien pitäisi olla ensin punaiset. Ja että puun pitäisi kukkia samaan aikaan lehtien puhkeamisen kanssa. Mutta eipä näy kukkia. Toivottavasti kaupasta on tullut oikea puu mukaan…

Puutarha herää!

No nyt se on sitten tapahtunut. Lumi on sulanut kukkatarhan päältä ja maasta pilkistää jo vaikka mitä uutta elämää. Krookukset ovat jo aukaisseet nuppujaankin, narsissit vielä jatkavat kasvuaan ja esikko piristyy päivä päivältä. Lisäksi tulppaanit ovat puskeneet tiensä aurinkoon jään (!) läpi, kirjopikarililjoista ja heinätähdistä näkyy alkuja pilkistävän. Rusokirsikan odotan aukaisevan kukkasilmujaan hetkenä minä hyvänsä, sen verran ne jo pullottavat. Kirsikan vieressä maasta on ponnistanut jotain, ja nyt täytyy häpeäkseni tunnustaa, etten muista mitä siihen laitoin. Täytyy lukea omia kirjoituksia läpi, jos löytyisi vinkkiä :D Veikkaan, että ne ovat jättilaukan alkuja.

Tänään kävin kyykistelemässä oikein mullan pinnassa ja olin näkevinäni kurjenmiekan alkuja kuivuneiden lehtien seassa. Ja aivan toiveajatteluna olin näkevinäni ensimmäisen pilkahduksen pionista! Etupihan laatikossa ei näy vielä mitään elämää, alan jo käydä hieman kärsimättömäksi sen suhteen. Lumen alta paljastui myös hieman vahinkoja: kirsikan kaksi alimmaista oksaa olivat katkenneet, onneksi eivät mitenkään pahasti, mutta leikkasin ne silti irti, jotteivät ne repeäsi pahemmin. Mustaherukasta oli myös yksi oksanhaara revennyt keskeltä kahtia ja se kyllä vaatii nyt hieman järeämpiä toimenpiteitä.

Hyötytarhan puolella on varjoisamman sijainnin takia hieman vielä lunta, joten en ole siellä kamalasti tallustellut, mitä nyt kävin heittelemässä kalkkia ympäriinsä. Kalkitsin myös kukkatarhan puolen. Komposti näytti ihan hyvältä, siellä oli liikettäkin, eli ei se ainakaan jäässä enää ole. Roudan puutetta todistaa myös kuvassakin vilahtava, etusormeni paksuinen, VALTAVA kastemato, joka onnistui livahtamaan pakoon kameraa, joten tuossa siis vain peräpää kyseisestä otuksesta. Olen myös nähnyt jo pari ensimmäistä hämähäkkiä ja muurahaiset ovat heränneet, eli kevät on todellakin täällä.

Taimimaailma muuttaa!

Toukokuu oli puuhaa täynnä palstan ulkopuolella. Huhtikuun viimeisenä päivänä varmistui uuden kodin kauppa ja toukokuu vierähti muuttoa ja remonttia valmistellessa. Palstalla ehdin käydä istuttamassa mustaherukan ja kaksi erilaista karviaista. Lisäksi kylvin jättiauringonkukan siemeniä raajaamaan palstaa. Kun muutto oli hoidettu ja pääsin suunnittelemaan OMAA pihaa, (jonka nyt vihdoin olen saanut!) huomasin, että kaikki palstallani olevat pysyvät kasvit mahtuvat sinne. Ja lisäksi jää tilaa taimikokeiluille :) Joten päätin luopua vuokrapalstastani ja pyrkiä siirtämään kaikki kasvini vielä tämän kesän (heinäkuun) aikana.

Omalta pihalta paljastui rikkaruohojen ja muun romppeen seasta hyvinvoiva mansikkamaa. Innostuin tietenkin heti ostamaan myös perennoja, jotta saisin jo täksi kesäksi pihalle muutakin kuin ylipitkää apilaa. Ostin yhden rohtosormustinkukan taimen, joka jo ryhtyi kukkimaankin. Lisäksi ostin kuunliljoja ja kaksi pionia. Sipuleina minulla oli daaliaa ja miekkaliljaa, jotka ripottelin väljästi jo maahan sormustinkukan ympärille. Onnistuin taas vuodattamaan verta puutarhahommissa, kun mullan seasta peukaloon viilsi terävä ruukunsirpale. Tästä verenvuodatuksesta meinaa tulla jokavuotinen tapaus…

Aivan ensimmäinen taimi, jonka uuteen maahan istutin, oli rusokirsikka. Siitä on iloa koko kasvukauden, kun se aloittaa aikaisin keväällä ihanalla vaaleanpunaisella kukinnalla, jatkaa punertavilla lehdillä, jotka muuttuvat kesäksi tummanvihreiksi ja syksyllä lehdet valtaa upea punainen ruska. Olin ajatellut ensin jotakin hyötykasvia, kuten päärynää tms. mutta nyt kun saan palstani pihalle, niin tämäkin ”pelkkä” koristepuu kelpaa :D