Kurkun tarina


Hyvältä näyttää sittenkin! Tämä kesä jo hieman pelotteli, että näinköhän saan kurkusta mitään satoa, mutta niin ne pikkutaimet vaan yhtäkkiä lähtivät huimaan kasvuun. Mutta miten tähän on päästy?

Minulla oli jossakin tallessa kasvihuonekurkun siemeniä, mutta painotus on sanalla _tallessa_. En siis löytänyt niitä. Joten toukokuussa kauppareissulla nappasin käteeni ensimmäisen kasvihuonekurkun siemenpussin, minkä hyllyssä näin. Olin vähän epäileväinen kasvatuksen suhteen, koska olin ymmärtänyt kurkun olevan hieman vaativa kasvatettava, varsinkin kastelun suhteen. Ja siinähän minä aina mokaan. 

Laitoin muutamia siemeniä multaan ja edelleen jatkuvasta epäileväisyydestäni kertoo muun muassa se, etten ole ottanut kuvia tästä vaiheesta ollenkaan. Mutta neljä siementä iti hyvin, joten koulin ne vähän isompiin potteihin. Yksi niistä kuukahti vähän myöhemmin, joten kolme jäi edelleen kasvamaan. 

Istutin ne isohkoihin altakasteluruukkuihin, mutta koska silti epäilin kasteluni kasteluni onnistumista, niin jätin kasteluputken pois, jotta ruukussa oleva vesi ei vaan pääsisi haihtumaan mitään kautta. Siinä ne sitten olivat. Jonkin aikaa meni, eikä mitään tapahtunut. Sitten alkoi lehdet hieman suurentua. Vähän alkoi vartta kasvaa, köynnöstävään tapaan. Jopa sen verran, että piti laittaa tukinaru. 

Ja sitten alkoi tapahtua! Kurkut alkoivat kukkia. Katselin kukkia ja mietin, että enpä tullut tarkistaneeksi, että onko kurkku partenokarppinen vai ei. Varmuudeksi pölytin käsin parit ensimmäiset kukat. Odotin kuitenkin kurkkualkujen näivettymistä tai muuta vastaavaa, koska eihän tämä nyt näin helposti voi mennä!

Mutta mitä vielä!


Kukkia alkoi tulla ja tulla ja tulla! Ja jokainen alkoi samantien kehittyä kurkuksi. Ilman mitään ongelmia. Paitsi että yhtäkkiä olin omatekoisessa ongelmatilanteessa:


Milloin nämä ovat valmiita? Ja saisiko näitä syödä ennen täyttä pituutta? Kurkut olivat kivoja snack-kokoisia ja halusin jo maistaa. Kyselin facebookistakin asiaa ja sieltä näytettiin vihreää valoa. Kävin napsimassa parit valmiinnäköiset 10-15cm pitkät kurkut irti. Ja ai että oli hyviä! 

Facessa jutellessani tuli puhetta lajikkeesta, jota en tietenkään muistanut. Olinhan vain napannut jotain kokeiluun. Nyt aloin oikein pohtimaan asiaa, koska kurkut olivat tosi hyviä ja niitä tulee paljon. Haluan ensi vuonna samaa! Siemenpussia en tietenkään enää löytänyt, joten ajattelin lajikkeen jäävän mysteeriksi. Mutta sitten muistin! Ostin siemenet Prismasta, joten kuitti ostoksesta on tallessa puhelimessa. Ja siellähän se tosiaan oli.


(Kuva: nelsongarden.fi)

Siemenet olivat Nelson Gardenilta, lajike ’Picolino’. Eli kurkut ovat tarkoituksella pieniä. Voin kyllä suositella, ovat todella hyviä! Nyt vain toivotaan suotuisia ilmoja pitkälle syksyyn, niin saadaan nauttia näistä herkuista pitkään. 

Kasvihuoneen kuulumisia

Tällä hetkellä olen kyllä iloinen kasvihuoneestani. Tällaisen kesän jälkeen sato-odotukset olisivat varmaan nollassa, mutta nyt huoneen suoja on pelastanut edes jotain. 


Alkukesästä kylmät ilmat pysyivät sen verran loitolla, että kurkut eivät kuolleet vaikka kasvu olikin minimaalista. Tomaatit eivät ihan niin helposta hätkähtäneet, mutta mietin jo silloin lopputulosta, kun pölyttäjät olivat melko vähissä. 


Välillä oli parempia päiviä ja auringon vaikutus tietysti kertaantui kasvihuoneen sisällä. 


Uskaltauduin laittamaan maissit kasvamaan kasvihuoneen ulkonurkille saaveihin, paikka keräsi kuitenkin jonkin verran lämpöä. 


Tomaatit innostuivat kasvamaan, mutta paprikoilla ja kurkuilla kasvu jumitti edelleen. Kasvihuoneen sisällä olevat yrtitkin tuntuivat olevan jotenkin seis. Toin sisältä kaksi avokadon kasvatuskokeilua kasvihuoneen lämpöön ja valoon, mutta niistäkin toinen meinasi polttaa lehtensä. Ehkä olisi pitänyt karaista niitäkin ensin. 


Tomaatit kukkivat ja raakileita tuli paljon. Kurkuilla ja paprikoilla ei mitään. Yrtit alkoivat vähitellen kasvaa ja tuuheutua. 


Ja sitten yhtäkkiä homma repsahti! Tomaatit alkoivat rehottaa niin, ettei melkein läpi nähnyt. Raakileita roikkui joka paikassa ja kukkia tuli koko ajan lisää. Latvat alkoivat hipoa kattoa. Oli pakko aloittaa jo karsinta. 


Karsin alalehtiä reilulla kädellä, katkaisin latvat, siivosin valtavasti varkaita. Roskakasa kasvihuoneen lattialla oli valtava. Kottikärryllisen lehtijätettä vein kompostiin. 


Samalla huomasin, että paprikat olivat alkaneet kukkia. Nuppuja ja kukkia oli paljon. Kurkutkin olivat ottaneet kasvupyrähdyksen, niissäkin näkyi nuppuja. Pesusienikurkut kylläkin kärvistelivät edelleen. 


Ja nyt ollaan tilanteessa, että ”kesä” alkaa vähitellen loppua. Aika meinaa loppua kesken. Pihvitomaatti kasvattaa lapsosia, mutta kovin pieniä ovat vielä. 


Paprikaa on tulossa, mutta epäilen, ehtivätköhän kypsiksi asti. 

Kurkku kukkii, en tiedä miten pölytyksen kanssa käy. Sormet ristissä, että tämä on partenokarppinen lajike. 


Tomaatit ovat alkaneet punertua, sieltä saan kyllä jotain maistiaisia. 

Maissit olivat hieman ongelma. Niille oli ollut liian viileää ulkona. Vielä ei edes näkynyt tähkäpäitä. Pyysin Teknistä tukea nostamaan ne kasvihuoneeseen sisälle, jospa vielä ehtisi pelastamaan jotain. 


Kahden päivän jälkeen latvoista alkoi pilkistää ylläreitä! Toivo elää siis!


Kyllä tätä kuitenkin voi sanoa melkolailla onnistuneeksi ensimmäiseksi kasvihuonekesäksi. Ei ole tapahtunut mitään suurempia katastrofeja, jotain satoa tulee ja paljon on opittu ensi vuotta ajatellen. Olen oikein tyytyväinen :)

Tomaatit kaupasta roskikseen 

Vähän hämäävä otsikko ehkä, koska nyt voisi luulla, että komposti on saanut täytettä. Mutta ei! Maltahan mielesi. 

Tänä vuonna en ostanut tomaatinsiemeniä kaupasta, vaan ihan tomaatteja syödessäni päädyin valikoimaan lajikkeen. Tykkään eniten miniluumutomaateista ja joistakin kirsikkatomaateista, joten valitsin kaksi parhaimman makuista tomaattia ja aloin taas kokeilemaan. 


Viipaloin kahdesta eri tomaatista viipaleita, joissa oli siemenet kiinni. Laitoin ne kostean mullan päälle ja peittelin kevyesti mullalla. Ja sitten odottelin. Ajatuksenahan tässä on se, että luonnossakin se hedelmäliha on sitä siemenen ravintoa, sillä se emokasvi turvaa lapsukaisensa maailmaan lähdön. Hedelmän pudotessa maahan yleisin tapahtuma taitaa olla se, että hedelmäliha siemenen ympärillä tarjoaa sopivan kostean itämispaikan, jotta alkujuurella on hyvä paikka juurtua. Ellei tietysti tarvita vielä matkaa jonkun eläimen suoliston läpi, mutta se onkin jo sitten toinen tarina!

Ensin ei tapahtunut mitään. Sitten tapahtui jotain. 


Osa viipaleista alkoi kasvaa. Vähän eri tavalla kylläkin, mitä olin ajatellut. Jatkoin kuitenkin vielä kasvattamista ja vedellä sumuttelua, pakkohan tämä nyt oli katsoa loppuun asti. 

Ja sitten alkoikin tapahtua. 


Sieltä ne pienet ponnistavat! Viidessä viipaleessa oli elämää. Ja viidessä taas sitä vääränlaista elämää. Ainakin siis tätä kasvatuskokeilua ajatellen. Toisen tomaatin siemenet itivät, toisen ei. Enkä tietenkään muistanut, kumpi oli kumpi. 


Annoin alkujen kasvaa sirkkalehtiin asti ja ihan hitusen yli ja sitten koulin ne omiin potteihinsa. 


Nopeasti taimet kasvoivat ja vahvistuivat. Kaikki eivät selvinneet tästä pidemmälle, viisi vahvinta selvisi jatkoon. Ja yksi teki vielä yllärin, kun se alkoi kasvattaa tyven viereen vielä toista taimea. En tiedä oliko multaan tullut joku piilosiemen, mutta niin vain sieltä alkoi tomaatti kasvaa. Eli kuusi tomaattia kaiken kaikkiaan. 

Tämähän on jo ihan huipputulos minun esikasvatuksiani muistellen, viime vuonnahan kävin ihan suosiolla hakemassa taimistolta valmiit taimet. 


Mutkiakin oli matkassa, kun kevät tuli todella keikkuen, lämpötilat laahasivat ja tomaatit kärvistelivät ikkunalaudalla. Kaksi taimista alkoi käpristellä alimmaisia lehtiään ja niihin ilmestyi laikkuja. En löytänyt mitään ötököitä niistä, mutta laitoin ne varmuuden vuoksi karanteeniin, ettei kaikki menisi kerralla, jos se olisi jotain tarttuvaa. 

Jälkikäteen olen päätynyt siihen tulokseen, että nämä kaksi pioneeria ikkunalaudan eturivissä taisivat saada vähän liikaa aurinkoa ja vähän ”kärventyivät”. 


Vihdoin päästiin vaiheeseen, että pääsin karaisemaan tomaattejani ulkoilmaan. Tai ei ihan ulos kuitenkaan, vaan kasvariin, aina kun lämmöt nousivat yli kymmenen asteen. Jännityksellä seurasin lämpötiloja ja roudasin potteja edestakaisin, sisään ja ulos. Kauhean honteloilta näyttävät tuossa!


Ja lopulta, pitkällisen metsästyksen jälkeen löysin sopivat istutusastiat, joihin pääsin karaistuneet ja vahvistuneet tomaattini istuttamaan. Otsikon mukaisesti roskikseen! Olin suunnitellut hieman erilaisia astioita, mutta päädyinkin Ikean euron roskakoreihin, jotka ovat ihan nappivalinta minun tomaateilleni. 


Ja nyt ne ovat jo hervottomia puskia, jotka kukkivat, että kaipa tätä voi jo onnistumiseksi sanoa, vaikka satoa vielä hetki odotellaankin. 

Viimeinen ongelma ilmeni kasvihuoneeseen siirtyessä, kun tajusin, ettei minulla ollut hajuakaan siitä, millä tavalla näiden tomaattien on tarkoitus kasvaa. Siis, että ovatko pensastomaatteja vai runkotomaatteja. Jaoin taimet puoliksi ja nypin toisesta puolesta varkaat pois ja kasvatan runkoversioksi ja toisen puolen annan rehottaa pensaana. Katsotaan, kumpi tapa tuo enemmän satoa. 

Chilinoviisi puuhissa


Olen ensimmäistä kertaa kasvattamassa chiliä. Ja ihan pihalla koko asian kanssa. 

Kaikki lähti siitä liikkeelle, kun Ihmistaimi innostui jostain Pikku Kakkosen ohjelmasta ja kiinnostui chilistä. Yritin selittää lapselle, että maku ei ihan ole hänen suosimiaan, mutta kiinnostus oli ja pysyi. Hänelle selvisi, että chiliä voi kasvattaa kotona, joten ei muuta kuin siementen hankintaan. 

Sain käsiini muutaman siemenen ja laitettiin ne esikasvatukseen. Versoja lähtikin pari tulemaan, mutta jostain syystä ne eivät kestäneet ja kuihtuivat pois. Ottaen huomioon, kuinka hyvä (todella huono) olen tämän esikasvatusasian kanssa, en ollut itse yhtään yllättynyt. 

Mutta mitäpä äiti ei lapsensa eteen tekisi. Hain taimistolta yhden valmiin chilin taimen ja jatkoimme kasvatusta siitä. Tiedän, että pitäisi olla lämpöä ja lannoitusta ja mitä vielä, mutta tilat ja mahdollisuudet rajoittavat toimintaa sen verran, että nyt mennään ”luomuna” eteenpäin. 

Chilin taimen kanssa ostin itselleni yhden tomaatin. Kasvihuoneen pystytyksen kanssa on hieman teknisiä ongelmia, joten mieleen alkoi hiipiä pieni paniikki, että mihin saisin nämä taimet laitettua mahdollisimman pian. En keksinyt mitään muuta kuin ikkunalyhdyn. Tuumasta toimeen ja multaa ruukkuun. 

Tomaatista tiedän sen verran, että se on aika juoppo, mutta chilin kanssa olen tosiaan aivan pihalla. Siinä se nyt nököttää omassa ruukussaan samassa tilassa tomaatin kanssa. En edes tiedä kestävätkö olla noin lähekkäin toisiaan. 

Kuulisipa joku puutarhatonttu epätoivoni ja antaisi edes yhden chilin kasvaa, niin se riittäisi. Mutta miksi minulla on tunne, että tämä seikkailu ei vielä loppunut tähän?

Yrtit kasvamaan, eli kuinka hätähousu käyttää lavakauluksia 

Tekninen tuki sai käsiinsä kasan lavakauluksia, joille tietysti heti löytyi käyttöä. Ensimmäiseksi nostin kaksi kaulusta kesäterassin viereen yrttipenkkejä varten. En malttanut/jaksanut/viitsinyt käsitellä niitä mitenkään, hätäinen kun olen. Se on sitten varmaan edessä vuoden päästä… Ajattelin siistiä niiden ulkonäköä laittamalla ulkopintaan juuttikangasta tai vastaavaa. 

 
Pohjustin maanpinnan paksulla kerroksella sanomalehtiä, jotka kastelin. Ne saavat jäädä sinne muhimaan ja houkuttelemaan matoja. 

  

Sitten vaan multaa kehiin ja istuttamaan! Myöhemmin heitän päälle vielä kuorikatetta vähän pitämään kosteutta aloillaan. 

  

Siellä on jo yksi ruohosipulitupsu. Se on vanhasta pihasta tuotu, ja sitä voin syyttää hätäilystä. Se oli pakko saada jo kunnon multaan, ennenkuin se olisi kupsahtanut odottaessa. Toiseen laatikkoon ilmestyi kuvien ottamisen jälkeen kaupasta ostettu basilika. Tänään kaupasta tarttui mukaan timjami, sitruunamelissa ja viinisuolaheinä. Tästä viimeisestä olen edelleen vähän hämmennyksissäni, se tosiaan on talvehtinut vanhassa pihassa ja kasvaa siellä nyt kovalla kohinalla. 

Vielä laitan penkkeihin tilliä, rosmariinia, oreganoa ja salaatteja. Ainakin. Uudesta pihasta löysin penkin, jossa kasvaa persiljaa, joten siirrän ne vain tänne. Mietiskelin, että toinen laatikko voisi olla monivuotisille yrteille ja toinen yksivuotisille. Vinkkejä saa lähettää, että onko jotain kokeilemisen arvoisia kasvatettavia!

Puuhapäivä

Tästä se alkoi. Ensimmäinen kokeiluprojekti tälle vuodelle:

/home/wpcom/public_html/wp-content/blogs.dir/dc4/59999663/files/2015/01/img_6487.jpg

Tarvikkeina kuusi erikokoista lasipurkkia, kuusi erilaista minihuonekasvia, multaa ja ruukkusoraa. Tarkoitus oli tehdä tosi minikokoisia kasvihuoneita, mutta en saanut äkkiseltään käsiini tarpeeksi isoja purkkeja, enkä toisaalta tarpeeksi pieniä kasveja. Mutta käy se näinkin. Näistä tulee ihan hauskoja istutuksia, joista Ihmistaimikin jo innostui. Hänelle varmaan mielenkiintoisinta on seurata juurten kasvua lasin läpi.

Ensin laitoin purkkien pohjalle noin parin sentin kerroksen ruukkusoraa.

/home/wpcom/public_html/wp-content/blogs.dir/dc4/59999663/files/2015/01/img_6488.jpg

Tämä toimii salaojituksena liialle vedelle. Seuraavaksi laitoin vaihtelevan kerroksen multaa, vähän riippuen purkkiin tulevasta kasvista. Esimerkiksi mehitähdelle en laittanut kuin aivan ripauksen. Viimeiseksi otin kasvin, mursin juuripaakkua varovasti ja asetin sen purkkiin. Lisäsin reunoille ihan vähän multaa ja päälle ripottelin kevyesti vettä.

/home/wpcom/public_html/wp-content/blogs.dir/dc4/59999663/files/2015/01/img_6492.jpg

Vielä en laittanut mullan pinnalle tai purkkiin muutenkaan mitään koristeita, annan kasvien asettua ensin multaan.

Näitä on nyt sitten kuusi erilaista, kuvia tulee lisää Facebookkiin. Muistattehan, että Taimimaailman Facebook-sivua voi selata, vaikka itsellä ei olisikaan profiilia siellä.

Bataatista asiaa

20140721-224903-82143510.jpg

Yksi tämän kesän kokeiluista on ollut bataatin kasvatus. Tein kahdenlaista versiota, esikasvatetun ja suoraan multaan laitetun. Nyt on aika hieman tarkastella tuloksia. Suoraan multaan laitetut bataatit ryhtyivät kyllä itämään ja tekemään lehdenalkuja, mutta armottoman hitaasti. Toukokuussa siirsin ne ulos silloin ensimmäisten lämpimien ilmojen aikaan, mutta kun se kesäkuu oli mitä oli, niin eihän siitä mitään tullut. Vaikka suojasin ja siirsin sisälle kylmimpien hetkien aikaan, niin samassa vaiheessa ne ovat edelleen. Pari minimaalista lehteä pinnalla. En siis suosittele tätä tapaa, vaikka olisi lämpimät ilmat.

Toinen tyyli oli juurten esikasvatus vedessä. Sekin oli todella hidasta puuhaa, mutta tuotti tulosta. Bataatin piti olla vedessä niin, että se juuri ja juuri kosketti vettä. Liiallinen makoilu vedessä vaan mädättää. Ensin bataatti kasvatti paljon juuria ja vasta sitten se alkoi tekemään lehtiä. Mutta tällä tavalla niitä lehtiä tulikin paljon enemmän ja isommin. En tiedä johtuiko se siitä kesäkuun viileydestä vai mistä, mutta tämäkään tyyli ei ihan täydellistä lopputulosta suonut. Kauniit lehdet tuli pensasmaisesti bataatin ympärille, mutta köynnöstämään se ei lähtenyt.

Ensi vuonna aion testata tätä uudelleen, mutta nyt laitan bataatit veteen jo vuodenvaihteen jälkeen. Silloin on hyvää aikaa tehdä ensin ne juuret ja sitten kun valo lisääntyy, on lehdillä sopiva hetki tulla. Jospa pidempi esikasvatus runsastuttaisi lehvästöäkin.