Kukkatorni

Viime kesänä Tekninen tuki väsäsi etupihalle kesäkukkatornin. Hän oli jostain saanut käsiinsä metallisen mainospylvään (tms.) ja suunnitteli siihen ruukkuja roikkumaan. Minun tehtäväkseni jäi vain ruukkujen täyttäminen kukilla. Ja aika kivahan siitä tuli! Tämän vuoden kukkia en ole vielä päättänyt, voi olla että laitan alhaalta kasvamaan kelloköynnöstä ja sen kiipeilemään torniin. Ehkä krassia sekaan. Asiaa täytyy vielä pohtia.

kukkatorni kokonaisuudessaan

Viime vuonna tornissa oli kukkina markettaa, petuniaa (vai oliko se miljoonakello?), murattia, koristeheinää, sinitulitorvi, lobeliaa ja koristetupakkaa. Tornin hattuna oli lehtikaktus, jonka nostan aina kesäksi sisältä ulos. Tornin sisällä oli aurinkokennolla toimivat valot, jotka loppukesästä loistivat tornin koloista kauniisti tuikkien.

torni seisoi tukevalla jalalla

Tornissa oli periaatteessa vain kesäkukkia, mutta heinät ja muratit istutin syksyllä maahan talvehtimaan ja ne ovat selvinneet hyvin.

koristeheinät olivat eloisa lisä

Lehtikaktus tykkäsi olostaan tornin päällä. Syksyllä vain tuli ongelma, kun sen ruukku oli jumittunut oikein tiukasti kiinni torniin, eikö sitä saatu irti, niin kaktus piti ottaa mullasta pois ja laittaa uuteen ruukkuun.

sinitulitorvi

Sinitulitorvi on yksi suosikkini, harmittaa, että se on täällä Suomessa vain yksivuotinen. Tai itse en ole ainakaan saanut sitä talvehtimaan. Sisälle en ole yrittänyt tuoda, mutta ehkä sitäkin voisi joskus kokeilla.

Tämä oli kyllä hauska lisä puutarhaan, valoineen kaikkineen. Nyt vaan uutta suunnittelemaan!

Ainola

Nyt kun on ollut hieman normaalia enemmän aikaa olla kotona ja puuhailla pihassa, niin on tullut myös käytyä läpi kuvia ja blogiluonnoksia, joita en vielä syystä tai toisesta ole julkaissut. Tämän kirjoituksen kirjoitin melkein valmiiksi viime kesänä, kun kävin kaverin kanssa Ainolassa, eli Sibeliuksen kotona.

Ainolan päärakennus

En ollut aikaisemmin käynyt siellä, ohi ajanut useasti ja käyntiä suunnitellut vaikka kuinka kauan. En etukäteen tiennyt paikasta siis muuta kuin sijainnin, sen että se oli Sibeliusten koti ja että Jeanin ollessa matkoilla Aino ylläpiti taloutta ja puutarhaa. Menimme opastetulle puutarhakierrokselle, koska se nyt siis kiinnosti eniten.

villiintynyt portaikko

Opastus alkoi tontin laidalta, jossa on sisäänkäynti. Koko piha-alue oli melko iso, ja se oli karkeasti jaettu kahteen osaan. Yläpuoli talon takana (rinnetontti siis kyseessä) oli aikalailla luonnontilaista metsää. Tai hongistoa ja kunttaa. Kävelytieltä pystyi talon yli kuikuilemaan Tuusulanjärvelle. Etelärinteessä on Sibeliusten hauta ja siitä lounaaseen päin alkaa varsinainen puutarha-alue, pitkä, noin sata metriä ja parikymmentä metriä leveä, kuusiaidan suojissa oleva alue.

maakellari

Itse puutarha oli melkoinen pettymys. Saimme kierroksen aluksi käsiimme kartat, joissa näkyi, mitä kaikkea puutarhassa on joskus kasvanut. Nyt jäljellä oli joitakin perennapenkkejä, omenapuita ja marjapensaita, mutta itse hyötytarhasta ei ollut jäljellä oikeastaan mitään, ei edes tomaattihuonetta. Koko alue oli isoa nurmikenttää. Kartta oli kyllä hyvin mielenkiintoinen, koska siitä sai hyvän käsityksen siitä, kuinka omavaraista Ainolassa on ruokahuolto ollut. Lajeja oli todella monipuolisesti ja isoilla aloilla, jolloin satoakin on tullut reilusti. Tästä pääset näkemään kartan PDF-tiedostona.

pihassa ovat hongat saaneet kasvaa korkeiksi

Ymmärrän kyllä, että ei säätiöillä ja museoilla ole varaa perustaa ja hoitaa tuon kokoista kasvimaata aivan täydellä teholla ja mihin sen sadonkin sitten laittaisi, mutta jotain enemmän olisi ollut kiva nähdä. Vähän vaikka käännettyä maata, että olisi paikan päällä hahmottanut eri kasvatusten vaatimat alat, tai se tomaattihuone. Järvenpään kaupunki on ilmeisesti yksi rahoittajista/ylläpitäjistä, kyllä varmaan kaupunginpuutarhuri voisi sielläkin käydä pyörähtämässä. Lähellä olevan Suvirannan (Järnefeltien koti) puutarhaa hoidetaan aivan eri tavalla, mikä tuntuu jotenkin hassulta.

katse puutarhaan päin päärakennukselta

Paikka oli muuten kyllä todella hieno ja oppaan kertomukset Ainon kekseliäisyydestä ja taloudenhoidosta saivat kyllä lakin nousemaan päästä. Kävimme myös sisällä päärakennuksessa ja saunassa, joka kelpaisi kyllä allekirjoittaneelle vaikka heti. Suosittelen kyllä käyntiä Ainolassa, miljöö on hieno ja oppaan kertomat asiat talon rakentamisesta ja siihen tehdyistä muutoksista ja lisäyksistä olivat mielenkiintoisia.

saunarakennus

Tuusulanjärven taiteilijayhteisössä on paljon hienoa käynnin arvoisia paikkoja muutenkin, puutarhoineen tai ilman.

Kevään ensisävelet

Kevät tulee, vaikka mitä muuta tapahtuisi ympärillä. Siltikin, vaikka ainakin eteläisessä Suomessa siirryttiin käytännössä syksystä suoraan kevääseen, koska terminen talvi ei tainnut tulla ollenkaan. Hyvää ja huonoa siinäkin.

Puutarhassa on jo melkein kuukauden näkynyt kevään merkkejä: pullistuneita silmuja, sipulikasvien pilkistelyä, linnun laulua ja valoisampia aamuja. Tunnelma on odottava ja iloinen. Hymy irtoaa herkemmin, kun on päässyt jo hieman kuopimaan, hypistelemään siemeniä, ottamaan pistokkaita ja selailemaan puutarhakauppojen valikoimaa.

Salvia on löytänyt auringon

Maasta on tosiaan jo noussut valkosipulin piippoja, kuunliljat pilkistävät hieman, narsisseissa ja krookuksissa on alkuja esillä ja raparperi on alkanut pilkistää. Viime vuoden tulppaanikatastrofin jälkeen en kaivanut syksyllä tulppaaneja maahan ollenkaan, vaan laitoin sipulit ruukkuihin ja nostin kasvihuoneeseen. Näitä ei elukat syö. No, nyt näkyy tulosta ja tulppaaneissakin on alut esillä.

Tulppaanit kasvihuoneen lämmössä

Kevät on siis jo täällä. Eilen oli kevätpäiväntasaus, joka oikein alleviivasi tätä puutarhassa tehtyä havaintoa. Tietysti tällä hetkellä tätä kirjoittaessani tulee rakeita taivaan täydeltä, mutta enpä anna sen vaikuttaa mielialaan. Puutarhakalusteet on kaivettu esiin ja kohta pesen kasvihuoneen seinät puhtaaksi. Iloisella mielellä!

Kirkas taivas ja kirkas mieli

Sieltä se tulee, kevätinnostus!

Vuodenvaihteesta lähtien olen jo odotellut kevättä ja hieman pyöritellyt päässäni kasvusuunnitelmia, uusia ideoita ja vähän jännittänyt sitä, miten viime kesän puuhailut selviävät talvesta.

Mutta vielä ei ole ollut semmoista käsinkosketeltavaa innostusta. Ennen kuin tänään! Katselin Areenasta Puutarhakausi-ohjelmaa ja se herätteli vielä uinuneen innostuksen ihan yhtäkkiä. Melkein nousi kylmät väreet, kun ajattelin, miten kohta taas multa tuoksuu ja miten kasvimaalle saa laittaa syötävää kasvamaan ja miten puutarhan rakentaminen etenee taas useita askeleita.

Pihalla on uusi kosteikko, jännittää hieman, että miten se oikein heräilee. Metsäpuutarha saa koko ajan enemmän muotoa, puutarhan rakenteet jäsentyvät. Joko pääsisi tekemään!

On hassua, miten tämä innostus on näin käsinkosketeltavaa. Olen jo aiemmin laittanut esikasvatuksia tulemaan, mutta se nyt oli rutiinia. Nyt en malttaisi nukkua, kun pitäisi päästä selaamaan siemenpusseja. Ikävä kyllä, työ haittaa edelleen vapaa-aikaa, joten kovin rajoittuneesti voin antaa innostukseni pulpahdella esiin. Mutta voin antaa sen tuoman hymyn näkyä vaikka koko ajan!

Täällä taas

(miniruusut piristävät ikkunalaudalla)

Kevään tuoksun houkuttelemana löysin tieni takaisin. Blogin statistiikan mukaan edellisestä kirjoituksesta on noin yhdeksän kuukautta aikaa. Ei siinä etteikö puutarhassa olisi tapahtunut mitään, kirjoittamiseen iski vain pieni motivaatiopula.

(kevätesikot ovat ilmestyneet taimistolle)

Vaikka aikoinaan aloitinkin tämän blogin sähköisenä ja virtuaalisena päiväkirjana, toivoin silti, että kirjoitukseni osallistuisivat puutarhakeskusteluun jollakin tavalla. Ajattelin, että olisi mukava vaihtaa ajatuksia samoista asioista pitävien kanssa tai tuoda piristystä arkeen.

(metsäkauriit käyvät edelleen vierailuilla)

Nyt, paria kuukautta vajaa kymmenen vuotta myöhemmin, täytyy myöntää, että olen hieman pettynyt. Kommenttien ja kommentoijien määrä on melkein laskettavissa kahden käden sormilla koko blogin olemassaolon aikana.

(kevätaurinko on jo tullut esiin)

Aloittaessani tätä blogia puutarhablogien yhteisö ei ollut läheskään näin vilkas ja monipuolinen, kuin mitä se nyt on. Ja tämä monipuolistuminen on pelkästään hyvä asia! Mutta jotenkin odotin ja ajattelin jotain muuta. Toivoin olevani osa sitä.

(talvella on hyvä harrastaa hapanjuurileivontaa)

Oma blogini ei ole toiminut keskustelualustana tai edes kovin vilkkaasti vierailtua paikkana, mutta olen muiden kanavien kautta saanut juuri sen verran palautetta, että homma on jaksanut kiinnostaa. En ole kovin mainosmielinen tämän kanssa, enkä halua tyrkyttää, joten se tietysti vaikuttaa asiaan jonkin verran. Mutta silti, odotin vähän jotain muuta.

(talvikin on kaunis)

En haluaisi pitää pelkkää kuvablogia, koska aina välillä tulee eteen asioita, joita on vain parempi selittää, kuten alla näkyy. Lisäksi haluaisin jakaa tietoisuutta luonnonmukaisesta puutarhasta sekä ympäristön huomioonottamisesta puutarhan perustamisessa tai sen hoidossa. Mutta jos ei ole vastaanottajia, niin mitä järkeä.

(lanttua hiilloksessa paahdettuna, olipahan hyvää)

Joten, innostus ja motivaatio lopahtivat. En tietenkään lopettanut oman pihan kuopimista, mutta olen jakanut vilauksia siitä melkein ainoastaan Instagramissa. Sanottavaa ei ole ollut. Useasti tämä on kyllä pyörinyt mielessä. Olen pyöritellyt mielessäni koko blogin lopettamista, mutta siihen en pysty, ihan omien muistijälkien vuoksi.

(syksyn värit ilahduttavat aina)

Joten täällä ollaan taas. Blogi on ainakin omannäköiseni, erilainen ja ehkä hiukan hupsu.

(puutarhaan sisältyy muitakin värejä, kuin vihreää)

En aio edelleenkään muuttaa tätä välineurheiluksi, kuvat eivät ole käsiteltyjä tai blogin jokainen bitti oikealla kohdalla. Joten taitaa olla, etten jatkossakaan houkuta tänne yhtään sen enempää lukijoita kuin tähänkään asti. Mutta olen ihan sinut sen kanssa. Tauko teki terää.

(syksy oli värikäs)

Tämä vuosi on Taimimaailman kymmenes vuosi. Tarkoitukseni oli osallistua Avoimiin puutarhoihin, mutta katsotaan miten lapsiperhearki antaa aikatauluiltaan myöden.

Aurinkoista ja kasvurikasta puutarhavuotta kaikille!

Tarhurin lahjat

Joulu tuli ja joulu meni. Toivottavasti oli mukavaa ja rauhallista, koska kohta se kevät jo tulee! Nyt on päästy pimeyden alhosta ylös ja puutarhuri minussa nostaa päätään. Täälläpäin on ollut pari ihanan aurinkoista päivää ja tälläkin hetkellä kaunis kirkas aamu. Valo lisääntyy ja kasvatussuunnitelmat tarkentuvat. 

Ilo on käsinkosketeltavaa, sillä sain parhaimpia lahjoja jouluna. 

Sain vuoden jäsenyyden Hyötykasviyhdistykseen. Ihan mahtava lahja! Kiitoksia vain Joulupukille. 

Lahjakirjeen mukana tuli jo yksi Pähkylälehti, joka on jo tarkasti selattu läpi. Ja kohtahan ilmestyy yhdistyksen siemenluettelo, jonka avulla viimeistään kevään tohinat alkavat. Jäsenyyden lisäksi sain lahjakortin läheiselle taimistolle sekä rautakauppaan, joten kyllä hommat sitten pääsevät vauhdilla käyntiin!

Olen mietiskellyt lisääväni puutarhaan ”villin” hyötykasviosion, mutta en ole vielä päässyt ajatusta pidemmälle. Tämä osio koostuisi joistakin villiyrteistä sekä muista kasveista, joita voi hyödyntää vaikka värjäyksessä tai muuten. Hyötykasviyhdistyksen avulla saan varmasti ajatustani jalostettua käytäntöön. 

Ensi vuodesta tulee mielenkiintoinen!

Kesästä syksyyn

Loppukesällä on tapahtunut paljon. Myös puutarhan ulkopuolella, siksi on ollut hieman hiljaista blogirintamalla. 

Syntyi vauva, Junioritaimi. Hänen kanssa on vietetty aikaa ja toisella kädellä välillä yritetty puutarhuroida. Yritin rauhoittaa pihahommia, mutta kasvihuonetta piti vähän tarkkailla ja hoidella, satuin saamaan käsiini paljon istutettavia asioita, valepenkkejä piti muokata. Asioita vaan tapahtui!

Satokausikin tuli, piti kerätä marjoja ja sieniä, onneksi niitä löytyi ihan tontin rajoilta, ettei pidemmälle tarvinnut lähteä. Puutarha on jo vähän näyttänyt, mihin kaikkeen siitä on, kun vaan vielä kohennetaan. 

Kasvihuone tuli ja nyt valmistaudutaan talveen, vähän jännittää. Mutta odotan kyllä ensi kevättä jo innolla! Miten mahtaa käydä, ja sorrunko heti liikainnostukseen, tai hukunko esikasvatukseen, mitä en taaskaan aio tehdä…

Kesän aikana en paljoa pystynyt, kuin vaan kävellä ympäri pihaa, miettimässä ja suunnittelemassa. Ideoita on nyt aivan valtavasti! Niitä täytyy ihan oikeasti alkaa laittaa paperille. Piha täytyy mitata kunnolla, jotta voin talven aikana tehdä tarkat piirrokset tulevista kukkapenkeistä ja vesiaiheista, poluista ja kasvimaasta. Ja sitten on vielä yksi juttu…

Pihan koristelu saa ihan uuden vaihteen päälle, kun kaivan tuolta varastosta esiin siellä lojuvat betonisäkit… askarteluohjeita siis luvassa!

Vielä on kuitenkin syksyä jäljellä, sipulitkaat eivät ole vielä maassa, joten pysykäähän kuulolla, ei tämä tähän lopu!

Maaperästä ja sen happamuudesta

  

Uuden tontin maaperä on ilmiselvästi hapanta. Tontilla kasvaa varpuja, mäntyjä ja sammalta. Paaaaljon sammalta. Tästä johtuen tuleva kasvusto on siis jonkin verran rajoitettua, koska kaikki kasvit ei viihdy happamassa maassa. Olen aina pitänyt yhtenä puutarhani kriteerinä sitä, ettei siellä tarvitse jatkuvasti tehdä muokkaustöitä. Se tarkoittaa myös sitä, että että en ryhdy taistelemaan sammalen ja nurmikon kanssa. Mikä itseasiassa sopii minulle oikein hyvin, koska pidän sammalesta enemmän. 

Vielä en ole tehnyt tarkempaa listausta siitä, mitkä kasvit parhaiten sopisi happamaan maahan. Hortensian ja ruukkuatsalean olen jo ostanut, paikka pitäisi vielä miettiä. Alppiruusu on mietteissä, värin valinta vaan tuottaa ongelmaa. Juuri selvisi, että tontilla kasvaa vanhoja unikoita ja yksi vanha pioni (lajikkeesta ei tietoa). Ruukkuistutuksiin tietysti voi laittaa mitä vaan, mutta haluaisin myös ihan maassa olevia penkkejä. Jonkun verran täytyy rakentaa reunuksellisia kohopenkkejä, koska tontilla on myös kalliota ja humusta on paikoitellen vain ohuita kerroksia. 

En myöskään kokonaan halua hävittää metsäisiä piirteitä. Kanervat, mustikat ja puolukat sammaloituneiden kivien ja mäntyjen kanssa on myös mukava lisä maisemaan. Sen yhdistäminen kukkivaan puutarhaan onkin pähkäilemisen paikka. 

Uudessa pihassa

 

Kävimme viemässä ensimmäisen lastin tavaroita uuteen kotiin ja tottahan toki siellä pihallakin piti pyörähtää. En ollut nähnyt sitä aiemmin, koska näytöllä ja ostaessamme talon piha oli kokonaan lumen peitossa. Silloin kurkin vain ikkunoista ulos ja vähän talon nurkalta taakse. Nyt ilahduin, koska piha oli suurempi kuin muistimmekaan ja niin täynnä puutarhapotentiaalia, että meinaan pakahtua! Maa vaikuttaa suurimmaksi osaksi happamalta, mutta eihän se ole ongelma. Pihassa on istutettuja puita ja luonnonpuita. Ja juuri sopivasti korkeuseroja, että saan tehtyä kivoja pengerryksiä. 

Tällä hetkellä pihassa ei ole paljoakaan perennoja, mutta valtavan kokoinen lumipalloheisi ja samanmoinen syreeni. Tietysti, kun vanhasta pihasta on kyse, osa puista ja pensaista on siinä kunnossa, että tarvitsevat hieman huoltoleikkausta. 

Sipulikukkia puski esiin vähän joka paikasta ja pieni mansikkamaa löytyi takapihalta. Iso penkki kevätesikoita oli heti sisääntulossa ja samassa kohdassa oli nousemassa jotain hyvin tutun näköistä kasvinalkua, mutta en saanut päähäni sen nimeä. Täytyypä laittaa tänne kuva, jos joku muu sen muistaisi. 

Olen eräällä tavalla tyytyväinen, että piha on ”raakile”, koska pelkäsin, että joudun omien mielitekojeni takia poistamaan kamalasti kukkia, joista joku toinen on pitänyt ja huolehtinut. Nyt voin melko huoletta myllätä kaiken ympäri!

Pihan pakkausta

 

Muuttopuuhat lähenevät ja pihan pakkaaminen on pitänyt jo aloittaa. Olen jo kasaillut hieman yhteen ruukkuja ja muita tarvikkeita, jotka tulevat mukaan ja eilen otin asiakseni tyhjentää kompostin. Ihan hyvää multaa sen sisuksista purkautui, jääpä lahjaksi seuraaville asukkaille. Levitin sitä pääosin marjapensaiden alle ja kasvimaalle. Nyt ongelmana ovat enää kasvulavat. Ne ovat periaatteessa nostettavissa, koska jäinen multapaakku on sulanut reunoista, mutta siihen tarvitsee kaverin. Ja kaksi lavoista on täynnä valeistutuksessa olevia kasveja, jotka viime kesänä hankin. Ja ne kaikki ovat tietysti lähdössä mukaan. 

Näistä valeistutuksessa olevista olen jopa kolmessa taimessa nähnyt jo elämää. Nyt kun vielä muistaisi, että mikä mikin on… Keijunkukat kyllä erotan ja yhdessä akileijassa on lappu tallella, mutta muuten täytyy hieman tehdä salapoliisityötä. Onneksi otin lavoista kuvat syksyllä ja lista kasveista on (toivottavasti) vielä tallella. Mutta hetki kyllä menee, ennenkuin niitä voi mullasta ylös kaivaa. Auttaisikohan, jos kaatelisin vähän lämmintä vettä lavoihin?